lämpimästi toivotellen

Ruska & koiruudet

Pienten empimisten jälkeen lähdettiin joulumyrskyn läpi kajakkien kanssa. Kannatti, sillä tyyni jokiuoma helli melojia. Ja aurinkoinen keli piristi kummasti.

Ihanaa oli viettää pari tuntia pitkästä aikaa vesillä. Tosin hassua, kun pajunkissat koristivat rantoja keväisesti, mutta muuten näytti ihan syksyltä.

Sentäs muutamat lumilaikut rannoilla muistuttivat talvesta. Ja pariin lahdelmaan pysähtyneet jäät toivat melontaan vähän talvieksotiikkaa.

Myrskytuuli heilutteli rajusti puiden latvuksia ylhäällä, mutta alhaalla veden pintaan tuli ainoastaan kivaa väreilyä ja vain muutama huomattavampi puuska.

Että tällaisia pimeimmän keskitalven näkymiä tänä jouluna :)

Oliko tai tuliko teille joulurahaa - vai menikö se jo? Itse koin välillä aivan ihanaa rauhaa sekä joulutunnelmaa, ja välillä taas suuri levottomuus valtasi mielen erinäisten kuvioiden takia. Nyt kummiskin vatsa pömpöttäen arkiviikkoon.

Löysin muutaman vanhan joulukortin sukulaistädin jäämistöstä.  Mukava oli nähdä 10 pennin postimerkki pitkästä aikaa.

Etelässä on ollut tumma ja vetinen talvi, mutta ylläri ylläri; aaton aattona ilmestyi lumipeite ja teki valkoisen joulun. Tosin sekin talvi alkoi jo joulupäivänä häipyä. Eli keli on aivan kuin vanhassa postikortissa:

Itseä ei kyllä nykyisin säät paljoa haittaa. Kaikenlaiset ilmat ovat tervetulleita ja otan ne ihan iloisena vastaan. Melkein harmittaa tuollainen tylsä perustyytyväisyys ;-) Eilenkään, kun ei päässyt hiihtämään, niin läksin sitten melomaan myrskystä huolimatta. Sieltä laittelin just kuvia ja pistän seuraavaan postaukseen.

Kun en kerran päässyt ihailemaan kuun kulkua tunturimaisemissa tms. hienoa, niin seurasin tänään kuunlaskua kamerani kanssa.

Kuu muutes teki tuota laskua klo 10.30 aikaan, kun aurinko oli nousemassa. Auringon nousuaika oli tänään 10.50 näillä korkeuksilla.

Kuten varmasti huomaa, niin kuvat on räppästy käsivaralta ja kuvauspaikka vaihtelee. Enkä tähän esillepanoonkaan kummemmin panostanut. Mutta jonain päivänä otan täydenkuun aikaan parhaimman kamerani ja jalustan, ja menen johonkin sopivaan paikkaan kuvaamaan, miten täysikuu nousee mäkeä ylös tai vierii rinnettä alas, tai tippuu katonreunalta, tai jotain... Tai sitten tuo kaikki jää aikomuksen asteelle, kuten tähänkin asti =)

Päästiinhän me vihdoin viimein lumisen metsän siimekseen tallustelemaan sekä kahvinkeittoon. Pitkästä aikaa. Kyllä teki hyvää!

Uusi lumi oli kuorruttanut maiseman ja monen pilvisen päivän jälkeen taivaskin oli päättänyt hieman repeillä. Siis erinomainen ulkoilukeli.

Hyvää päivää neiti Koivu! 

Reitin varrelta löytyi vaja polttopuineen sekä kirves, joten tulisteluihin päästiin mutkattomasti.

Miten minusta tuntui, että eräät ahneet mustat otukset himoitsivat eväitäni...

Ai mekö muka?

En minä ainakaan ihmisen eväistä piittaa!

Maisemiltaan reitti ei ollut kummoinen, mutta lumisten oksien lisäksi nähtiin ketun ja oravan jälkiä. Kaksi vitivalkoista riekkoa kahahti lentoon ihan muutaman metrin päästä. Ja paluumatkalla kuu kurkisteli meitä puiden lomasta.

Vähän seikkailuakin oli, kun oudoilla poluilla joutui tarkkailemaan, millainen maasto tuoreen lumikerroksen alla mahtoi olla. Mutta vain yhden kerran kaatua mätkähdin, kun kivenlohkare onnistui kampittamisessa. Eikä pudottu kertaakaan pitkospuilta :)

Terkkuja täältä vaan. En ole ehtinyt metsiin enkä tulistelemaan - saatikka sitten tuntureille. Aika on kulunut muiden asioiden äärellä. Uusia ajatuksia ja ajatusten kokoamisia. Levosta ja hengähdystauosta nauttimista.

Olen vaan ollut juurillani. Viettänyt itsenäisyyspäivää kynttilämerien äärellä omia rakkaita veteraaneja ja lottia ajatellen. Paljon sinisiä, valkoisia ja sinivalkoisia hetkiä. Monia muitakin mielenkiintoisia juttuja. Uusi sininen kamerakin :)

Laittaisin enemmän kuvia, mutta kun tämä läppärirakkine ja mokkulajutut vie hermot. Etätukeni lupasi hankkia nopeamman tikun. Olisi kyllä voinut paljon aikaisemmin paljastaa, että semmoinenkin parannusmahdollisuus on olemassa.

Kaamosta on ollut ihan riittämiin, kun lyhyet päivät ovat olleet pilviset ja lumiset. Sikäli ei ole tarvinnut vielä pohjoisemmaksi ja täysin päivättömään päivään lähteä. Jospa huomenna ne nokipannukahvit jossain...