Se on niin pienistä kii, sanoi Ruska, kun sukkaa purki ja silmukoita puikoille pyydysti. Ja muutenkaan ei lakkaa ihmettelemästä, miten käsittämättömän pienillä jutuilla on niin valtaisa vaikutus.

Kuten vaikka viruksilla tai hormoneilla. Nytkin olen jo vaikka kuinka monta päivää yrittänyt vastustaa flunssaa, joka on väsyttänyt ja vaivannut, yrittänyt kaapata vallan. Mutta virusten kiusatessakin olo voi muuttua yhtäkkiä, ihan silleen PiMS vaan ja koko elämä kirkastuu yhtenä päivänä. Turvotukset kaikkoaa ja koko maailmankaikkeus näyttää yllättäen paljon valoisammalta...

Missään en ole jaksanut liikkua, mutta sukkia olen kuitenkin saanut aikasiksi pöpötaistelun tiimellyksessä. Eilisen tuotos oli väljempi rosollisukka edellisten tyköistuvien pikkusukkien jälkeen.



En ole koskaan ollut mikään neule- ja käsityöihminen, mutta villasukkaparin tein vuodessa, kun lapset olivat pieniä. Nyt uupumusvuosina ei syntynyt yhtäkään paria, joten melkein sai alusta asti opetella. Mutta tälle vuodelle jo 5 valmista sukkaa on hulppea saavutus!

Näistä silmukoista on hyvä jatkaa - ties mihin vielä ehdin puikkojeni kanssa. Kunhan ensin saan ajettua kaikki pöpöt tiehensä - ja suklaansyönnistä kertyneet kalorihirviöt...