Erakkohuuhkaja kutsuu. Kuuleeko Vuodatus. Kuuleko Blogger. Kuuleeko kukkaan. Haloo haloo. Erakkohuuhkaja huhuilee.

Täällä kuuluu sirinää ja ritinää. Lainaläppärissäni on sisäinen morsettaja. Oma sisäinen ääneni hieman motkottaa, kun suostun ottamaan mökille läppärin. Mutta pitäähän uutta mokkulaa kokeilla.

Siis tulin päivällä mökille. Avanto tehty. Vedet kannettu sisään ja keitetty. Vedet kannettu saunaan ja saunottu. Tulia polteltu neljässä eri tulisijassa. Kiva näin saunan jälkeen, kun on sisälämpö plussan puolella. Hetki... no onhan peräti +8

Valoisaa kesti kauan. Ihanan kauan :D Ihmeen kauan, kun muistelen kaikkia edellisiä wapaani aikaisia mökkeilyjä. Kelpaa mennä kesää kohti.

Hetki sitten kävelin jäällä ja ihailin taivaalle pikkuhiljaa syttyviä tähtiä. Sitä ennen kävin mantereella sammuttamassa autoni puolivalot, jotka ikäänkuin  syttyivät auringon laskiessa. (Eihän sitä aurinkoisena päivänä huomannut, että puolivalot jäi, kun valonappi ei ollutkaan mennyt ihan nollille).

Mutta itse meinasin mennä nollille tässä läppäripuuhailussa. Ensin en meinannut saada koko vehjettä auki. Noloa tunnustaa, että askartelin aika pitkään saranapuolen kanssa. Hyvä, etten ottanut puukkoa ja haarukkaa avuksi. Aukeshan se lopulta yllättävän helposti, kun ymmärsin kokeilla toista reunaa.

Sitten virtanappi oli kadoksissa. Kynttilän valossa on vaikea erottaa mustia sisäänupotettuja nappeja mustasta koneesta. Ihan sairasta tuotekehittelyä tuollainen. Kuten huomaatte, niin läppärikokemukseni on minimaalinen. Mutta salasana oli sentään ihan helppo nakki, toinen arvaus piti paikkansa, hahah.

Hiiren ja mokkulan kanssa piti turvautua konsultointiin. Mutta sitten tuli vastaan ää-rim-mäi-nen hi-taus. Nyt tiedän, mitä tarkoitetaan hitailla yhteyksillä. Valitettavasti ja ehkä myös onneksi mokkula-avusteinen surffailu jää tällä erää minimiin.

Joten lähden tästä sytyttämään tulta takkaan ja otan lasillisen valkoviiniä :) Romeokin on ihanasti rauhoittunut eikä enää koeta koko ajan selittää, miten juuri nyt olisi otollinen hetki olla Julian luona. Voi poikakoiruus parkaa, sillä on oikeasti ihan hätä, kun en tajua, miten valtavan tärkeä tehtävä sillä olisi täytettävänä.

Olihan vähän hauskaakin kirjoittaa täältä pöllöjen keskeltä. Hauskaa olisi myös ollut lukea blogikirjoituksia, mutta joku roti pitäisi olla sivujenkin avautumisessa. Mukavaa viikonloppua! Kuulumisiin.