On ihana herätä joka päivä kesään. Jopa päänsärkyisenäkin, kuten tänään. Napatessani särkylääkettä huomasin, että ei ole vasta kuin kolmas pilleri tänä vuonna. Mikä ero tiettyihin aikoihin, joita en tänään kyllä halua edes muistella.

Paimensin koirat aamuauringossa lämmenneelle niitylle laiduntamaan ;)

Kuuntelin voimakkaan tuulen suhinaa puiden latvuksissa ja levottaman järven kohinaa tänäänkin.

Tuuli ei löytänyt suojaiseen pikkumetsikköön ja sinne olikin kerääntynyt kaikki lähiseudun linnut laulamaan. Nimitin paikan lintulehdoksi =)

Käytiin kaksissa lakkiaisissa onnittelemassa uusi ylioppilaita. Kylläpä nuoret ovat niin  - öh... nuoria, mutta olipa piristävää seurata hymyilevää nuorisoa. Missä aikuistumisen vaiheessa sellainen ilo ja tuoreus oikein katoaakaan...

Yllä olevassa kuvassa on pioni, jonka aikanaan viime hetkillä pelastin metsittyvältä lapsuudenmökkini pihalta pohjoisesta. Sinne se oli joskus muinoin siirtynyt ukkini puutarhasta. Jo 70-luvulla edesmennyt ukkini oli ollut innokas puutarhuri, ja kun eilen katselin kukkaan puhjennutta pensasta, niin melkein kuulin ukin lohduttavat terveiset minulle. Ja tänään ihan hätkähdin, kun sain kokea yllättävää huolenpitoa juuri sen asian suhteen, mitä eilen pionin ääressä mietin ja ukille "kerroin".

Mystique...