Eräs uusien lumikenkien onnellinen omistaja kyseli ulkoilemaan kanssaan. Minuahan ei juurikaan tarvinnut houkutella, joten innostuneena reissua kaavailemaan :)

Vaan mikä lie epätyypillinen ylijärkevyys iski, kun en heti kättelyssä uppoavalle höttölumelle lumikenkien kanssa meinannut, vaan suksia kaavailin. Mutta onneksi tulin pian sopivasti järkiini ja niin tänään saatiin kumpikin nauttia mukavasta tallustelusta lumimetsässä.

Minulle ihan tutut paikat ja maastot, mutta silti onnistuin harhaanjohtamisessa sekä autoillessa että reitin alussa. Onneksi oli kartta ja kompassi sekä etenkin kenkäilytoverin pitkälle kehittynyt suunnistustekniikka ja -laitteet, jotka selvensivät kulkusuunnat kohilleen.

Tammikuisessa pakkaskelissä sukellettiin metsän varjoisiin syövereihin. Välillä huomattiin tiirailla yläpuolisiakin komeita maisemia.

Alkuun rämmittiin notkelmissa ja ryteiköissä, mutta sitten matka eteni tasaisemmin ja nopeammin. Edessä koskematonta lunta. Siihen oli hyvä tehdä jälkiä sekä uusilla että vanhoilla lumikengillä. Koiruudet piirtelivät omia kiemuroitaan puikkojaloillaan.

Perässätallustajan osa on aina vähän helpompi. Onneksi uusien hienojen lumikenkien omistajalla oli intoa polun avaamiseen =) Ja kevyesti matka taittui siinä rupatellessa.

Etappimme ja taukopaikkamme oli lähes näkymättömissä olevan puron ja kosken vieressä. Kohina vain kuului lumikannen alla. Yksi minun lempipaikoistani :) Siellä keiteltiin nokipannukahvit ja evästeltiin.

Kaksi koirista oli jäänyt kotiin pakkaselta suojaan. Mukana oli vain minun koiruudet, jotka nekin vähän hytisivät tauon aikana. Kylmyys alkoi hiipiä meihin ihmisiinkin untuvaisista taukotakeista huolimatta, joten reippaasti paluumatkalle, jotta tulee lämmin eikä tarvitse kovin pimeässä eks... tarpoa.

Lumikenkäily on kivaa! ISOT kiitokset oivalle retkiseuralle Pellon pientareelle!

Katsohan, tuosta pääsee kesällä melomaan hienon erämaisen reitin. Kiinnostaisiko tulla melomaan se joskus kanssani? Juu, kyllä hän saattaisi tullakin... =)