Ihanaa, kun viikonloppuvapaalle sattui sadetihkuinen päivä. Ei tartte tehdä juuri mitään eikä lähteä minnekään. Saa vain olla ja levätä kunnolla. Kuljeskella rauhallisesti koiruuden kanssa märässä metikössä - kastella kenkänsä ja lahkeensa :)

Aamulenkillä ei tartte reippailla. Voi kaikessa rauhassa pysähdellä tutkimaan vaikka perspektiivejä:

Tähän on merkitty kesälatu ;)

Ei tartte edes yrittää esittää fiksua, vaan voi antaa päähänpistoille ja mielikuvitukselle vallan. Voi vaikka hymyillä kiville ja ne vastaavat hymyyn:

Ei tartte ja kannata lueskella, kun metsä kertoilee jännittäviä tarinoita. Voi kuulla, miten aallot loiskivat muinaisrannan kallioihin:

 

Tuosta kohtaa muinainen lappalainen rantautui aluksellaan tähän saareen ja hakeutui suojaan laakean kiven alle:

 

Varmaan nämä kivetkin ovat olleet jonkun kivikautisen asumuksen perustuksina:

Ajatella, miten esi-isämme ovat taitavasti selviytyneet alkeellisissa oloissa niin, että mekin ollaan päästy syntymään tänne. Ja nykypäivän kehittyneessä yhteiskunnassa uusavuttomat jälkeläisensä tuhoavat kilpaa luontoa ja toisiaan. (Vähänkö on pessimistinen elämänasenne tätä nykyä...)

Tässä yksi uusavuton seuraa koiransa kanssa poropolkujen pätkiä ja eksyy samaiselle suolle, mille aina lapsenakin joutui vaaran rinnettä laskeutuessaan:

Nyt kyllä tarttee nostella jalkoja ja pahin paikka on pakko kiertää. Näillä main minua muuten lapsena aina kammoksutti, vaikka tiesin suon pikkuiseksi. Eihän sitä koskaan voinut olla varma, päättyykö se.

No, sitten vielä ei tartte edes lämmittää saunaa ja peseytyä, kun en millään viitsisi laittaa saunomisen jälkeen paikkoja taas kuntoon. Tässä sopii latailla valokuvia ja viettää mökkipäivää seurailemalla nettiä, kun se arpoo, mille sivuille se minut milloinkin päästää. Totta puhuen, ei sen kyllä tarttis olla niin vaivalloista ja aikaa viepää.