Mökki kaikilla epämukavuuksilla on ihan kiva juttu. Sen myötä saa opetella uusia asioita, kuten esimerkiksi avannon tekoa, mitä puuhaa olen saanut pähkäillä nyt jo toisena talvena. Tässä kohtaa joku kaira- & avantokonkari varmaan nauraa partaansa, mutta minäpä en ole koskaan saanut mallia avannon tekemisestä. Vain muutamia pilkkireikiä olen kairaillut.

Siis, saunavesien noutamista varten on syytä saada aikasiksi ämpärin mentävä avanto ja koska oma(!) punainen kairani on kovin kapea enkä ole koskaan nähnyt ämpärin levyisiä kairoja, eikä kukaan ole ollut neuvomassa, laadin itselleni seuraavanlaiset ohjeet:

1) Kannetaan terävä kaira järven jäälle. Valitaan sellainen kohta, jonka alla todennäköisesti on vettä eikä oletettavasti yhtään isoa kiveä. Kun ei ole lumilapiota, niin potkitaan lumet pois ja ryhdytään kairaamaan. Tänä vuonna päädyin rouskuttamaan viisi reikää - nopan malliseen kuvioon.

2) Juostaan vajaan hakemaan suurella epäluulolla ostettu halpa, mutta ihmeen tehokkaaksi havaittu jääsaha. Sahaillaan kairanreiästä toiseen siten, että pian avannossa heiluu kaksi jääkolmiota.

3) Vedetään sahan avulla jäälohkareet ylös ja todetaan sen onnistuvan melkoisen kevyesti. (Viime talvena sen möykyn kanssa oli äheltämistä). Jää kun ei vielä ollut kuin vajaa 20 cm paksu. Pohdiskellaan, miten jää olisi noussut avannosta, jos lohkareet olisivat olleet vaikka puoli metriä paksut...

4) Asetellaan jääkolmiot hellästi avannon viereen lumelle päällekkäin ja ihaillaan auringon kimallusta niiden läpi. Nostaminen tehdään paljain käsin, jotteivät tumput kastuisi.

5) Haetaan saunasta vesiämpärit ja ryhdytään saunanlämmitysjumppaan. Havaitaan, että tumput kastuvat kuitenkin.

6) Kun vesipadan alla on tulet ja sauna lämpiää, niin käydään taas ihastelemassa ja valokuvaamassa laskevaa aurinkoa jään läpi. Tuodaan myös koiruudet tutkimaan ja ihmettelemään aikaansaannoksia.

Tasoitetaan samalla lumen avulla avannon ympärille nousseen veden aiheuttaman sohjoa (esteettisistä syistä) ja irroitellaan aika ajoin kenkien pohjiin takertuneet parin sentin korotuspalat, jotka olivat tehneet veden kantamisen jännittäväksi (etenkin saunan jyrkissä portaissa).

7) Peitetään ja merkitään avanto jollain tavalla, jotta se olisi turvallinen muille mahdollisille jäälle liikkujille. Mietitään, ettei tästä avannosta kukaan ihminen pystyisi jään alle luiskahtamaan. Sen verran nopeasti olisi pohja vastassa. Aika taiteilija saisi olla, jotta hukkuminen onnistuisi. Tietty, jos pää edellä luiskahtaisi avantoon ja juuttuisi takapuolesta kiinni...

8) Annetaan nyt reiän jäätyä, mutta pistetään mietintämyssyyn, millainen peitto olisi käytännöllisin avantoon. Viime vuotinen styrox-levy mureni pahemman kerran, kun se aina jäätyi kiinni avannon reunoihin. Hyvin se kyllä piti avannon sulana allaan.

Sitten itse asiaan :) Tämä postaus nimittäin liittyy siihen, että olen juuri avaamassa opintovuotta. Pitkästä aikaa saan uskoa pystyväni omaksumaan jotain uutta. Olinhan uupumukseni takia niin monta vuotta sellaisessa deprivaatiotilassa, etten kunnolla pystynyt keskittymään edes sanomalehden lukemiseen.

Wapaalla kasvaneet siipeni kantoivat koko syksyn ajan niin, että kykenin jälleen työelämään. Tänä vuonna aion opiskella töitten ohessa. Ties vakka saisin kurottua kiinni sen railon, mikä näinä kauheina vuosina syntyi ja eristi minut muusta maailmasta.

Olen nyt tutustunut pariin oppikirjaan ja täytyy sanoa, että on tuntunut kovin lupaavalta. Taas kerran totesin, että kaikki kokemani pimeys on sittenkin ollut opiksi ja hyväksi. Se, mikä ei tappanutkaan, on vahvistanut. Selvisin, ja nyt pystyn arvioimaan ja kohtaamaan uusia asioita aivan uudenlaiselta pohjalta.

Eli tämä avantojuttu oli ensimmäinen osa sarjasta Oppiminen A:sta Ö:hön. Toivottavasti jatkoa seuraa :D