Jotensakin takkuamista ollut nyt meikäläisen elämä. En ole paljon blogistellutkaan, kun minulla ei suju yhteistyö tämän läppärin ja mokkulayhteyden kanssa. Melkein inhoan koko kojetta. Pieni sormien lipsahdus, niin tekstit katoaa tai joku sivu aukeaa yllättävästi juuri, kun se on ensin hitaasti avautunut. Kaikkein pahinta on kuitenkin läppärin kuumuminen, mikä tuntuu niin ällöttävältä ranteiden alla, että minunkin hermosto käy välillä yhtä kuumana.

En sentäs ole juopottelemaan ryhtynyt, vaikken aitoon kultasuoneen ole osunutkaan ;) Koiruuksien kanssa ollaan kävelty pitkiä lenkkejä ja kaikenlaiset säät ovat kelvanneet hyvin. Sadepäivienkin hämäryys on tuntunut sangen mukavalta. Lumihiutaleita on tullut ja mennyt, ja aina välillä aurinko on ilmestynyt maisemaa kirkastamaan.

Iltaisin olen tuijotellut telkkaria ja ihmetellyt maailmaa ruudun takana. Tämä on ehkä huolestuttavaa kehitystä, sillä läppärin lisäksi telkkari kuuluu inhokkeihini. On sieltä paljon mielenkiintoista ja hyödyllistäkin virinnyt, mutta jotenkin se jämähdyttää...

Livenä, ei siis telkasta, katselin  pitkästä aikaa jalkapallo-ottelua. En kyllä saanut siitä irti juuri muuta, kuin lapsuusmuistoja ja sarjan kuvia, joissa miehet loikkivat erilaisissa huvittavissa asennoissa. No, joissakin kuvissa näkyi kieltämättä mielenkiintoisia hyvinmuodostuneita reisilihaksia =) Alla olevan kuvan valitsin kuitenkin sen takia, kun siinä on omaan mielentilaani sopivaa epätoivoista yritä ehtiä -meininkiä.

Viime viikolla tein pitkän päiväretken suolle ja koskien ääreen, mutta siitä olin ajatellut tehdä oman postauksensa. En tiedä, saanko aikasiksi, mutta seuraavassa kuvassa on ainakin tuliaismaistiainen. En muista, että olisin koskaan ennen syönyt niin täydellisen hyviä puolukoita, kuin tuona päivänä. Pieni pakkanen oli puristellut niistä kaikkein makeimmat mehut esiin, njam. Tarjoilulämpötila oli myös paras mahdollinen, kattauksesta puhumattakaan :)

Tänä aamuna meinattiin  päästä koiruuksien kanssa junan alle. Ei kuitenkaan ehditty, kun olin juuri poikennut rantapusikkoon kamerani kanssa. Sopivasti sainkin sitten mielestäni aika kivan kuvan pohjoisen aamujunasta:

Meinasin ihan unohtaa kertoa, että ostinhan minä iloisen harmaata lankaa, tarkoituksena saada siitä aikaan pipo. En ole koskaan aiemmin neulonut pipoa, eikä tästäkään ehkä tule sellaista, sillä sen verran aloitus on takunnut. Ehkä olisi ollut varminta jättää siisti vyyhti pilaamatta tai vaikka levitellä se suoraan päähän ja kuroa vaan hieman muotoonsa...

Tähän postaukseen tuli nyt aivan liikaa kuvia - ainakin minun läppärilleni. Mutta pakko laittaa vielä kuukuva lopuksi, sillä sen verran suuria ajatuksia haluan kertoa mietiskelleeni kaiken ohella. Kuu on kyllä jo pahasti pieniin päin ;) Niin, ehkäpä ajatuksenikin pienevät ensin sopivan realistisiin mittasuhteiseen, minkä jälkeen ne sitten toivottavasti alkaisivat täyttyä.