Tunturierämaasta terveisiä!

Vaellettiin kuutena päivänä koiruuksien kanssa upeissa maisemissa ja vallan sopivissa keleissä.  Monta aurinkoista yötäkin :D Joitakin lyhyitä sadekuuroja tuli silloin tällöin, mutta niiltä suojasi pena-laavuni. Kertaakaan ei tarvinnut laittaa sadeasua päälle.

Penassa oli hyvä maata lötköttää ruokalevolla ja odotella taivaan kirkastumista. Kuunnella tunturimaan ääniä. Lepuuttaa yllättävän koville joutuneita lihaksia.

Sekä oma, että koiruuksien kunto oli päässyt pahasti rapistumaan tiivistahtisen työ- ja opiskelutalveni aikana, mikä todella Tuntui. Mutta hyvää teki rinteissä kapuaminen ja kykkiminen leiripuuhissa.

Haavena oli päästä käymään Muotkan korkeimmalla huipulla Kuárvikozzâlla, mikä toteutuikin hiljaisessa lämpimässä kesäillassa :)

Huippuja riitti ihan tänne kotiin saakka, vaikka tänään pitikin olla jo töissä. Mieli on hyvä, sillä tietyt pitkään vaivanneet asiat tuntuvat viimein loksahteneen oikeille paikoilleen. Sain havaita itsessäni tiettyä nöyrää voimaa ja rohkeutta.

Ja huomenna pääsee taas melomaan :D Ja vain kolme työpäivää, minkä jälkeen viisi vapaata :D Myös historiallinen juhannuksen vietto ensimmäistä kertaa omalla mökillä :D