maanantai, 29. syyskuu 2008
Tulinpa taas
Hain ja sain kuitenkin voimia sumuisilta tuntureilta,
innostusta ystävältäni,
iloista mieltä myös Urho-riekolta
Yllätyksiäkin tuli vastaan vuosikymmenten takaa. Törmäsin kuin ihmeen kaupalla naiseen, joka oli hoitanut minua, kun olin noin 2 - 5 vuoden ikäinen. Hänestä ei ollut paljon muistikuvia muuta kuin etunimi ja pari tilannetta, mutta tärkeimpänä oli koko elämän läpi säilynyt tunne, että pidin hänestä erittäin paljon. Oli ihan huippua saada jutella T:n kanssa!
Eräänä iltana yösijaa etsiessäni tapasin lukioaikaisen luokkatovereni, joka piti majoitusyritystä. Ei oltu nähty kertaakaan koulun päättymisen jälkeen. Nyt vaihdettiin yhteystiedot ja tullaan varmaankin vielä tapaamaan.
Kuljeskelin siellä täällä ruskamaisemissa. Harrastin meditointia luontopoluilla ja pitkospuilla
Kuulostelin viestejä jopa kiviltä (en tosin juuri näiltä kuvan kiviltä, jotka bongasin Tankavaaran kultamuseossa)
ja lapinrummuilta
Söin kiitollisena hyviä mustikoita ja puolukoita, kuvasin hartaudella keloja, kiertelin jälleen lapsuuteni rantamaisemissa,
vaaralla ja seikkailukallioilla:
Näiden kahden viikon aikana sain nukuttua hyvin ja rentouduinkin kivasti, mutta olihan hirmu Vakavia mielentiloja (kuten tälläkin hetkellä...). Kohtalokkaan tärkeitä kuviakin olisi ollut vaikka miten paljon, mutta taisi tulla nytkin jo liikaa.
Nyt tuntuu, että haikeutta ja nostalgisuutta on kertynyt jo yliannostus. Ehkä vakavuus väistyy pikkuhiljaa... Ehkä elämän ilojakin odottaa jossain nurkan takana...
Kommentit