Kävin pohjoisessa voimia etsimässä, itseäni ehjäämässä, elämälle suuntaa hakemassa. Paljon ihmettelyä, miettimistä, tunnelmointia. Nyt jälkikäteen tuntuu, että melkein liiankin raskasta ja haikeaa sellaista.

Hain ja sain kuitenkin voimia sumuisilta tuntureilta,
1947798.jpg

innostusta ystävältäni,
iloista mieltä myös Urho-riekolta
1947833.jpg

Yllätyksiäkin tuli vastaan vuosikymmenten takaa. Törmäsin kuin ihmeen kaupalla naiseen, joka oli hoitanut minua, kun olin noin 2 - 5 vuoden ikäinen. Hänestä ei ollut paljon muistikuvia muuta kuin etunimi ja pari tilannetta, mutta tärkeimpänä oli koko elämän läpi säilynyt tunne, että pidin hänestä erittäin paljon. Oli ihan huippua saada jutella T:n kanssa!

Eräänä iltana yösijaa etsiessäni tapasin lukioaikaisen luokkatovereni, joka piti majoitusyritystä. Ei oltu nähty kertaakaan koulun päättymisen jälkeen. Nyt vaihdettiin yhteystiedot ja tullaan varmaankin vielä tapaamaan.

Kuljeskelin siellä täällä ruskamaisemissa. Harrastin meditointia luontopoluilla ja pitkospuilla
1947914.jpg

Kuulostelin viestejä jopa kiviltä (en tosin juuri näiltä kuvan kiviltä, jotka bongasin Tankavaaran kultamuseossa)
1947898.jpg

ja lapinrummuilta
1947876.jpg

Söin kiitollisena hyviä mustikoita ja puolukoita, kuvasin hartaudella keloja, kiertelin jälleen lapsuuteni rantamaisemissa,
vaaralla ja seikkailukallioilla:
1947890.jpg

Näiden kahden viikon aikana sain nukuttua hyvin ja rentouduinkin kivasti, mutta olihan hirmu Vakavia mielentiloja (kuten tälläkin hetkellä...). Kohtalokkaan tärkeitä kuviakin olisi ollut vaikka miten paljon, mutta taisi tulla nytkin jo liikaa.

Nyt tuntuu, että haikeutta ja nostalgisuutta on kertynyt jo yliannostus. Ehkä vakavuus väistyy pikkuhiljaa... Ehkä elämän ilojakin odottaa jossain nurkan takana...