Ostihin kirvehen! Itse asiassa ostin niitä peräti kaksi kappaletta. Mökille nimenomaan vein uuden uutukaiset työkaluni, sillä siellä niitä kutsuu mittava puusavotta.

Olen aina luistanut kirveen käytöstä. Lapsena kyllä seurailin ja ihailin, kun Vahva ja Taitava isäni pilkkoi puita mökillä. Isä myös jonkin verran opetti minua käyttämään kirvestä sekä muitakin työkaluja. Mutta kun ne eivät oikein asettuneet käteen... Ja olen aina pitänyt tätäkin puuhaa miesten hommana. Ja ainahan se saha tarttui johonkin ja kirveellä hutkiminen oli niin pelottavaa....

Pitäisin mieluusti halon hakkuuta edelleenkin miesten hommana, mutta en enää kestänyt katsella, kun niin monet pöllit lahoavat silmäini edessä mökillä. Ja polttopuuvarastotkin alkavat huveta.

Niinpä marssin kauppaan ja valitsin mahdollisimman suuren halkaisukirveen. Siis sellaisen, jolla uskoin jaksavani mätkiä rungonpätkiä. Lisäksi ostin vielä pikkuisen kevyen kirveen (= yhdellä kädellä käytettävän) puitten karsimista ja pilkkeiden tekoa varten.

Isokirves ensimmäistä kertaa työmaalla

Olin aiemmin kesällä halkonut yhden koivun, kun olin saanut siihen hyviä vinkkejä. Ja niin vaan alkoi  nytkin mökillä pöllit muuttua haloiksi. Aika hidasta ja kankeata puuhaa vielä toistaiseksi, mutta eiköhän tuo kohta käyttele. Ainakin innostuin suuresti asiasta :)

Tadaaa! Ruska ylpeänä esittää myös pikkukirveensä:

Niin, pitää kertoa, että aikaisemmin olen tehnyt pilkkeitä semmoisella polkaistavalla laitteella. Se on tuntunut niin turvalliselta ja helpolta, kun mökin edellisten omistajien jättämät kirveet olivat lahohkoja ja tylsähköjä.

Olen aina ajatellut, että inhoan kirveen käyttöä. Joku retkeilytaustaani tunteva voi ihmetellä, miten olen välttynyt kirveshommista retkillä ja vaelluksillani. Mutta voin sanoa, että erinomaisen hyvin olen välttänyt. Olen aina kerännyt risuja tai halkaisupöllin ympäriltä pikkupilkkeet sytykkeiksi ja kunnon tuleen olen sitten pistänyt isompia puita. En siis ole käyttänyt valmiiksi halottuja puita tekemättä tilalle uusia. Ja tietysti joskus on ollut pakko tuhrata kirveen ja sahankin kanssa.

Mutta nyt mökillä tuli ihan himo näihin halkohommiin. En olisi millään malttanut lähteä pois lukuisten houkuttelevien pölkkyjen äärestä. Suorastaan harmittaa, kun vasta nyt ymmärsin tämän ilon.

Nyt vaan pitää vastustaa puiden kutsua, kun en tiedä, milloin seuraavaksi on mahdollisuus mökkielämään. Varmasti on hyvä myös palautua uuden liikuntamuodon aiheuttamista rasituksista. On nääs vasen pakaralihas niin kipeä, että on vaikea kävellä. Ihan käsittämätöntä, kun enempi yläkroppaa luulin kirveshommissa käyttäneeni.