Jo viime sunnuntaina päätin lähteä tunturimaasta ja aivan yhtä aikaa tuulen kanssa puhallettiin etelämmäksi.

Kittilä - Rovaniemi -tien varrelta löytyy upea Molkoköngäs, jota käyn tervehtimässä joka kerta, kun vain voin. Tällä kertaa jokiuoma oli enimmäkseen jäässä, mutta sitä pitkin kulki voimakas puhuri. Kun oikein tarkkaan katsoo, niin seuraavasta kuvasta voi erottaa tuulen saapuvan irtolunta lennättäen:

1240556569_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Koirat nuuskuttelivat nenä, karvat ja korvat väpättäen pohjoisen suuntaan. Mitä kaikkea ihanaa niiden aistit tavoittivatkaan. Minä tyydyin hymyillen katselemaan niitä ja arvuuttelemaan, miten pitkälle vaikkapa porojen hajut mahtavat kantautua tuulten mukana.

1240557263_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sinne se menee. Ystävämme tuuli.

Vesi lainehti ja väreili jään päällä puuskien ansiosta. Siitä aiheutui kivaa sirinää, jota etenkin Poikakoiruus kuunteli vähän väliä ihmeissään.

1240554686_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuuli tuntui voimistuvan ja sangen rajun puuskan saapuessa kumpikin koira hakeutui tiiviisti minuun kiinni. Siinä me kolme sitten istuttiin pitkän aikaa kalliolohkareen suojassa kylki kyljessä. Aikamme katseltuamme siirryttiin suojaiseen suvantokohtaan jaloittelemaan. Ja tiedättekö, sydämeni ihan sykähteli, kun tuuli esiintyi siellä meille :D

Päätuuli siis kulki voimakkaana Ounasjoen uomaa pitkin, mutta vähän väliä siitä erottui valkoisia pyörteitä, jotka kävivät tanssimassa edessämme, kunnes taas katosivat muun puhurin mukana. Niitä tuli ihan lähellekin, mutta tässä muutama tanssija etäänpänä:

1240555516_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuuli tuli ja meni. Tuuli tanssi meille.

Illan mittaan ystävämme muuttui aikamoiseksi maan poikki kulkevaksi myräkäksi, joka ikävä kyllä aiheutti myös erilaista vahinkoa ja vaaraa. Minulle se oli tällä kertaa upea mieleenjäävä elämys. Olin kiitollinen myöskin siitä, että poistuin juuri oikeaan aikaan tuntureilta.

Vietin äidin kanssa muutaman päivän. Lueskelin blogikirjoituksianne, mutta itsellä ei ollut kirjoitusintoa. Eilen tulin lapsuudenmökilleni auringosta ja saunastakin nauttimaan. Nettiyhteys pelittää niin hitaasti, että on helpompi itse kirjoittaa, kuin odotella sivujen aukeamista. Siispä täällä yhdessä sivujen kanssa lataudutaan ja katsotaan, mitä seuraavaksi...