Vakavia, surullisiakin ajatuksia.
Niin paljon olen nähnyt hyvää, sitä kohti kurottautunut.
Lukemattomia toiveita ja haaveita elätellyt.
Mitä onkaan jäänyt käsiini?
Päivät rientää niin nopeasti.
Kannattaisi varmaan tarttua johonkin, ettei aika jätä...
En haluaisi, että kevät syrjäyttää kaamoksen.
En ole vielä valmis. Melkein voisin ottaa joulun uusiksi.
Ehdinköhän latautua?
Olla ajoissa vastaanottamassa kirkasta kevättä...
Tällaista vuodatusta... Mitään muuta en pystynyt kirjoittamaan, mitkään muut kuvat ei sopineet tänään.
Keräilin tänään joulujuttuja pois, mutta jätin kuusen lisäksi jouluisen ruokapöydän. Outoa, pitäisin vielä mielelläni niitä punaisia koristeita, joista yleensä olen saanut ihan tarpeekseni loppiaiseen mennessä.
Alkoihan tulla lauseitakin :) Niinpä kertailen mielessäni vielä painot sydämen päältä... - Elämä on! Mutta pakkanen purkoon kaikkea sitä, mille ei voi mitään! Keväinen aurinko tulkoon valaisemaan kaikkea sitä, mitä kannattaa vaalia!
Kommentit