Kaikkien maailman koheltajien kuningataräiti tässä päivää! Ja varokaa mua!

Olen alkanut tuntea itseni niin levänneeksi, että määräsin itselleni kunnon työhommia. Eilen siis seitsemäksi tunniksi pihahommiin. Heti kättelyssä sain oksanpiston silmään, mutta silmät sirrillään ja kyyneleet roiskuen jatkoin kunniakkaasti urakkaani.

Mitä nyt pieniä liukastumisia ja lisäpistoja kasvoihin, tuhkaakin silmiin muutaman kerran. Kerran tartuin hupustani puuhun enkä meinannut päästä mihinkään suuntaan. Ilta meni silmistä huolehtiessa ja monissa pienissä kotikohelluksissa.

Ennestään mieliala oli hieman alhaalla aikuisen poikani kanssa sattuneen typerän yhteenoton vuoksi. Asiaa ei yhtään auttanut pms ja sen seuralaisena päänsärky. Ja miten voikin yhden päivän aikana ihminen tiputtaa niin usein tavaroita käsistään.

Yön pyörin levottomasti silmiäni siristellen ja kyyneleitä vuodatellen, joten oli pakko uskoa lääkärireissun olevan edessä. Ajatus työterveyteen soittamisesta ei piristänyt aamutuimaan eikä etenkään ennätyspitkä 1½ tunin yritys, että sain puhelinyhteyden ajanvaraukseen. Ja eräs soittoyrityksistä meni apteekkiin, toinen erään vakuutusyhtiön puhelinvaihteeseen. Suihkussakin iskin pääni hyllyyn ja lennätin parit purkit pitkin kaakeleita.

Aamulenkillä meinasin vain kaksi kertaa liukastua ja kerran valua pyllylläni veteen kun yritin kuvata jääpuikkoja. Yhden kerran kumarruin katsomaan puikkoja ja risu meni sopivasti sieraimeen. Silmävuoto niiskututtaa nenäänikin, joten sylkäisin ja tietenkin tuuli toi syljen olkapäälleni. Orava meni tien vierestä ja koirat tempasivat sen perään, ja samalla melkein käteni irti.

Oli tarkoitus lähteä tänään mökillä käymään, mutta nyt ei voi ja esim. venehommat tässä tilassa olisi aivan liian uhkarohkeaa. Siis, juuri nyt lääkäriin...