Kaksi päivää ainokkaita + kolmen päivän hunajakuuri tukahduttivat tehokkaasti flunssan oireet, joten sen puoleen pääsin hyvinniin Saksan matkalle.

Kohteena oli mutkikkaan Mosel-joen rannalla oleva Bernkastel-Kues, jossa vietettiin erheellistä ennakkokuvitelmistani poiketen vain kaksi kokonaista päivää.


Pinnalta kuorittuna matka sisälsi
- maukasta, mutta aivan liian usein toistuvaa kurmeeta viininmaisteluineen. (Tästä on hyvä aloittaa vuorotteluvapaalaisen minimibudejetilla eli perunakuurilla eläminen...)


- sopivasti käppäilyä sadekelissä vuoristossa, linnoituksella


ja viiniviljelmien keskellä


- uskomattoman paljon mielenkiintoisia rakennuksia, wanhoja vinoja julkisivuja (1500-luvulta lähtien) ja kaikenlaisia pieniä hauskoja yksityiskohtia ylhäällä sekä alhaalla


Olihan matkailu taas loppujen lopuksi avartavaa eli hienoa, paitsi lennot, joihin en taida tottua koskaan. Lentämisenkin osalta oli tietty huippua se, kun laskeuduttiin sujuvasti takaisin Tampere - Pirkkalaan. Tiedän kyllä, että autoilu se oikeasti vasta vaarallista onkin, mutta uhka mahdollisesta pienestäkin häiriöstä lentomatkasta saa elimistön nurinperin. Vaikka joku pieni konevika tai laskeutumisongelma... kääkk... olisin varmaan ihan kauhusta sekaisin...

Näin ahdistavasti ei voi ulkomaanraporttia lopettaa, joten katson taas taaksepäin ja kiitän Saksaa ja Moselia sen tarjoamista elämyksistä. Pari vuotta aikaisemmin kävin samaisen joen varrella Cochemissa, mutta tämän Bernkastelin tunnelmat oli mielestäni antoisammat. Samoin vaikutti kovin ystävälliseltä ja mielenkiintoiselta muutaman kilometrin päässä sijaitseva Trarbach, jonne patikoimme vuoren yli.