Jatkona edelliseen postaukseen ihan hohdokas siirtyminen kaupungin keskustaan. Pakkanen oli jäädyttänyt auton ovimekanismin ja kuskin penkille pääsi vain pelkääjän puolelta könyämällä. Talven ensimmäinen jäinen tuulilasi oli yllätys, ja pelkäsin raaputushommien myöhästyttävän minut lääkäristä. Siihen hätiin en löytänyt kuin parkkikiekon ja vauhdikkaan ikkunanraaputuksen seurauksena oli uudelleenmuotoiltu kiekko.

2071044.jpg

Parkkihalliin mennessä ikkuna aukeni vain nytkähdellen, mutta sain silti helposti lipun automaatilta. Sen sijaan joudun askartelemaan jonkun aikaa, että sain sen takaisin kiinni. Melkein meinasin luovuttaa ja jättää kaaran avoimin ikkunoin halliin. Pienen harhailun ja juoksemisen jälkeen olin hengästyneenä tasan tarkkaan oikeaan aikaan lääkärin oven edessä. Siinä sitten lepäsinkin 40 min odottamassa pääsyä vastaanotolle.

Ja ei tässä silmässä kai mitään vakavampaa, kun ei ole näköhäiriöitä, eikä erity muuta kuin kyyneleitä ja pupilli toimii normaalisti. Sain tippareseptin varalle ja sitten kotiin parenemista odottamaan. Vaan ihmeen tuskallista tämä odottaminen toistaiseksi - valot häikäisee ja päähän sattuu, mihinkään ei voi keskittyä kunnolla. Tietokoneella ei voi käydä kuin pari minuuttia kerrallaan.

Jospa huomenna olisi miellyttävämpi päivä. Ja silmäjuhlat pistän pystyyn heti, jos ja kun näkimet on taas kunnossa!