Terveisiä sangen pielpalliselta vaelluslomalta! Olihan oikein antoisa viikko eli jälleen kerran kannatti ottaa ja lähteä. Työtäni koskeva kokouskin oli kuulemani mukaan yhtä tyhjän kanssa, joten mitään en menettänyt jäämällä siitä pois.

Maaruska väritti tunturin rinteitä, mutta muuten syksy ei ihmeemmin loistanut väreissään. Puutkin olivat jo tiputtaneet lehtensä

Edellinen postaukseni jäi hieman kaduttamaan, kun ymmärsin lähtöfiiliksissäni uhonneeni aikas ajattelemattomasti... Niinpä sainkin heti rangaistukseksi inhottavia vaivoja ja kipuja mukaani. Onneksi olo koheni päivä päivältä, ja lumoavat tunturimaisemat pyyhkivät helposti kaikki vastoinkäymiset taka-alalle.

Kolmena aamuna oli teltat kuurassa ja koirankuppien juomavesi jäässä

Kaikki sujui hyvin. Vaeltaminen maistui pääosin hyvissä keleissä ja kuntokin koheni. Vain pikkuisen sadetta ja tuulta. Saatiin kokea ensimmäiset raikkaat yöpakkasetkin. Muotkatunturin erämaa täytti ja jätti taas niin ihanat muistot =)

Kotiuduin vasta viime yönä, joten tietty reissuväsymys painaa. Siitä huolimatta tunsin tänään töissä miellyttävää voiman tunnetta. On se niin ihmeellistä huomata, miten vuosien uupumukset ovat todellakin karisemassa harteiltani. Onko tämä tottakaan, että saan taas jaksaa!