Kevättä pukkaa niin, ettei perässä meinaa pysyä. Töissä vauhtia ja hommia on edelleen riittänyt liiankin kanssa, vaikka olen kovasti yrittänyt rauhoittaa tilannetta.

Aurinko sentään on ilahduttanut mukavasti lämmöllään :) Lisäksi olen hienosti aloittanut sosiaalistumisprojektini triplaamalla ihmiskontaktit. Tammi- ja helmikuussa yksi, mutta tässä kuussapa jo kolme kontaktia :) Mihin sitä vielä ehtiikään kuun loppuun mennessä...

Eilen otin iltapäivän vapaaksi ja kävin lumikenkäretkellä työkaverin kanssa. Oli tosi rankka keli, kun välillä upotti tosi syvään ja lämpöasteet olivat sulattaneet lumen turhan tarttuvaiseksi. Mutta sittenpä oli hyvä syy kävellä vähemmän ja istuksia enemmän nokipannun ääressä.

Mökkiä olen ikävöinyt ja muistellut kahden vuoden takaista maaliskuuta. Juuri tähän aikaan sykyilin kovasti, sillä oltiin tehty päätös paikan ostamisesta ja järjesteltiin lainapapereita kuntoon. Siinä välissä oli hirmuinen jännitys siitä, varmistuuko kaupat vai tapahtuuko yllättäviä käänteitä. Mutta nyt on kohta aika viettää mökin 2-vuotissynttäreitä :)

Linnut ovat jo alkaneet visertelemään ja maaliskuu tuonut kevään tuoksut tullessaan. Juuri tuossa koiralenkillä ihmettelin, miten lumi tuoksuu taas ihan erilaiselta. Vielä en suinkaan toivo talven menevän, mutta kieltämättä kaikki nämä kevään merkit kieltämättä piristävät. Jospa omatkin jähmeydet pikkuhiljaa sulavat kevään edetessä.

Valo lisääntyköön!