Kostean koleahkona lauantaina rantautui saareen kaksi uupunutta. Lepäämään ja voimia keräämään. Poikakoiruus etenkin oli aivan yliväsynyt, sillä tyttökoiruuden juoksuaika oli pistänyt pienen pään täysin sekaisin. Sellaisessa tilassa saattaa vahingossa eksyä vaikka ihmisten petiin...



Me pakolaiset siis toivuttiin ja elvyttiin. Saunaa lämmittäessä minun sekavaan päähäni pullahti ajatus saunaruokailusta. No mikä ettei. Pizzapalat kuumenivat hetkessä saunan hohkaavassa tulipesässä ja lauteiden alarappusella oli tunnelmallista aterioida.



Saunauunipizza maistui erinomaiselta, kuten saunominenkin. Olin tehnyt vihdan keväisen vihreistä koivunoksista, joista saunaan levisi uskomattoman voimakas tuoksu. Tuoksu toi mieleeni lapsuusmuistoja, joista taas virisi isoja ajatuksia elämästä ja kuolemasta. Oivalsin ensimmäisen kerran, miksi saunaa on kutsuttu pyhäksi paikaksi. (Jos osaan, kirjoitan toisella kertaa tarkemmin ylevistä mietteistäni.)



Sunnuntaiksi ilma lämpeni ja kirkastui niin, ettei mökiltä voinut mitenkään poistua kesken kaiken. Niin olin kaavaillutkin, että voisin lähteä maanantaina suoraan mökiltä töihin. Niinpä tänä aamuna oli pakko sain herätä varhain aamukasteen aikaan.



Muuten, minunlaiselle iltaihmiselle oli huikeaa nousta ylös kesäaamun rauhaan. Oli taas mahtava soutaa tyvenen järven yli. Poikakoiruus kuulosteli kaikkea yhtä herkistyneen oloisena kuin minäkin. Harkitsen tänä kesänä alkavani aamuihmiseksi...



Vaihteeksi erilaisempi työmatka. Tiellä näkyi erityisen runsaasti lintuja. Kauniin ruskea pupu juoksi auton edestä. Iso kanalintu lepatti raskaasti tien poikki. Näin tien vierellä kaksi sievää kissaa ja lehmiä vasikoineen. Näillä eväillä pärjäsinkin töissä melkein koko päivän :)