Leuto tuulahdus Mosel-joelta, jonka rannoille tein viikonlopun pikavisiitin.

Alku oli niin vaikea, kuin minulla vain voi olla. Päänsärkyäkin pukkasi ja tuntui, ettei ole yhtään energiaa etsiä tai vastaanottaa mitään.

Mutta pikkuhiljaa alkoi helpottaa. Huono olo ja nari-nari-vali -mieli väistyi, ja elämä taas maistui.

Kyllä uudenlaiset kokemukset ovat jonkinmoista ruokaa aivolle ja mielelle. Kiehtoviin näkymiin keskittyy ja uppoaa. Sitten seuraa rentoutuminen ja virkistyminen.

Mutta silti... Juuri nyt tuntuu kaikken parhaimmalta :) Kaunis kiitos Saksalle, mutta olipa kuitenkin uskomattoman ihanaa palata kotiin :D

terveisin, Kotihiireydestä haaveileva matkailija