Eilen 10.10. oli kymppiaamu siksikin, kun sain herätä teltassa ihanan raikkaan yön jälkeen. Vaikka lyhyeksi jääneen yön väsymys tuntui kehossa, niin mieli oli virkeä. Tämmöinen näky oli vastassa aamuhämärissä, kun aukoilin telttani ovea:

Ja arvatkaapa, kuka nukkui naapurimajoitteessa? Eihän sitä tietenkään voi arvata joten kerron heti, että siellä majaili blogiystäväni Kaarnikka, jonka olin edellisinä päivänä tavannut ensimmäistä (mutta toivottavasti ei viimeistä) kertaa livenä. Olikin iso ilo tavata :D Ja kiitos Kaarnikalle myös siitä, että hän vinkkasi minulle retkiporukkatapaamisesta, minkä vuoksi oltiin päädytty tuonne pöheikköön.

Edeltävä ilta sisälsi tulistelua, herkuttelua ja leppoisaa retkihenkistä jutustelua. Tehtiin Kaarnikan ja parin muun osallistujan kanssa myös jännittävä yöretki pitkin lahonneita pitkospuita otsalamppujen valossa. Ylläoleva kuva on siltä seikkailulta; salamavalo paljasti kaislikon yönmustan järven rannalta.

Piti laittaa loppuun vähän valoisampi kuva, ettei tule yksipuolista vaikutelmaa :) Noin muutenkin minusta yhä vahvemmin tuntuu, että parin kuukauden hankaluuksien jälkeen olen taas heräämässä parempaan aikaan.