Ihan unenomaiselta tuntuu, kun vertaan tätä ja viime syksyä. Silloin opettelin hengittämään ja ihan vain olemaan - silleen pinnistelemättä. Asetin kaikki toiveeni vuorotteluvapaaseen. Vetäydyin erakkoelämään, sillä en nähnyt muuta tietä. Pelottikin useasti, mutta tartuin intensiivisesti jokaikiseen toivonpilkahdukseen ja edistysaskeleeseen. Nyt minulla on onni sanoa, että wapaa ylitti kaikki toiveeni. Ihmeellistä!

Päätin tänään vastaanottaa haasteellisemman työn. Onnekseni kyseessä on vain 3 - 5 kuukauden pituinen aika. Pitempään jaksoon en olisi uskaltanutkaan sitoutua. Nyt sain ainutlaatuisen mahdollisuuden kokeilla siipiäni. Mikäli onnistun tässä, voin voittaa tehokkaan aseen työuupumustani aiheuttaneita tekijöitä vastaan. Jos taas epäonnistun, saan katsoa olleeni vasta toipilas, sillä takana on sentäs tosi monta kuluttavaa uupumusvuotta.

Jännittää, mutta olen luottavaisella mielellä. Wapaani aikana jouduin taistelemaan ja katsomaan peikkojani silmästä silmään. Jouduin työstämään ankarasti, ja selvisin paljon pahemmistakin paikoista. Sain kokea ihmeitäkin :) Jälleen vaikuttaa siltä, että Elämä on viitoittanut hyvän suunnan eteeni. Kiitollisin mielin jatkan tänään etiäppäin.