Harppauksia hyvään eli edistymistä on tapahtunut. Laitan tähän runon, joka 1½ kuukautta sitten kosketti minua kipeästi. Samaistuin sen sanoihin täysin, paitsi runon päivien ja viikkojen tilalle vaihtaisin kuukausia ja vuosia.
hitaasti ohitseni hetkistä,
jolloin elin lämmön ja auringon
ylitsevuotavassa runsaudessa,
elin todesti, eikä muuta ollut...
Päiviä ja viikkoja on vierinyt
ohitseni kuin verkkainen virta.
Minä äänetönnä ja sanatonna,
sivullisena tässä päivässä
seison virtani rannalla
täynnä nimetöntä ikävää huomiseen,
kasvavaa ikävää.
Ja elämä kulkee ohitseni
kaikkina näinä päivinä.
Janoan niin hetken täydellisyyttä
tähän päivään,
jossa kaikki on niin täydellistä.
- Marjatta Junttila -
(Taideseura Staalo ry:n julkaisussa
Kaamoksen Soihtu)
Tuo runo siis takautuvasti lokakuulta, päiviltä jolloin pelkäsin, saanko otetta enää mistään. Minä - perinteisesti "hetken lapsi" - olin ihan eksyksissä... Tiesin, että wapaani on mahdollisuus, mutta ei mitään takuita siitä, että voimani palautuisivat. Mutta niin vaan yöunet pitenivät, kuristavan puristavat stressioireet vähenivät ja mieli alkoi rauhoittua.
Viime kuussa Hetket lähestyivät minua, tulivat viikko viikolta elävimmiksi ja lähes käsinkosketeltaviksi. Olen saanut jo niin monta täydellistä hetkeä ja täydellistä päivää, että huomaan välillä olevani ihan sykkyrässä kiitollisuudesta. Olen jonkun kerran jo kyennyt juomaankin elämäni virrasta :)
Kommentit