Se vene nääs nimittäin nyt :D

Lähdettiin siis saaresta tänään hyvän sään aikana. Olin saanut mökin suloisen lämpimäksi, joten olisi ollut ihana jäädä vielä ja viikonloppuna olisi miesväki voinut tulla auttamaan veneen laittamisessa talviteloille. Mutta saaren toinen puoli oli paljolti jäässä ja omankin rannan puolella näkyi sen verran jääalueita, etten voinut jäädä katsomaan, mitä kiristyvä pakkanen saisi aikaan.

Sopivasta suunnasta puhaltava tuuli oli pitänyt reittimme täysin vapaana, mutta venerantaan pääsy olikin jo hiukan hankalan takana. Koiruuksia jänskätti, kun jäät ropisivat veneen alla. Minua jänskätti myös, kun sain leikkiä jäänsärkijää. Ja luvan kanssa kokeilla kävelyä heikoilla jäillä :)

Ei ollut montaa metriä jäämatkaa rannassa, mutta hiki hatussa sain petkeleen kanssa nakutella sekä työntää venettä eteenpäin. Ihan riitävästi siis tätä lajia. Kiittelin itseäni lähtöpäätöksestä.

Rannassa vene sitten kulki liukkaasti lumen päällä, mutta edessä oli hankalin vaihe eli veneen kääntäminen nurin ja nostoyritykset pukille. Edellisen mökkeilykerran jälkeen en ollut edes onnistunut kumoamaan sitä pukkeja vasten.

Yleensä olen ollut kiitollinen, kun autorannalla ei tapaa olla ketään silminnäkijöitä, mutta nyt olin hartaasti toivonut sinne satunnaista kulkijaa avustamaan minua telakoitumisessa. Eipä siellä tietenkään nytkään ollut ketään, joten yksin piti tarttua hommaan.

Pukit riviin ja venettä punnertamaan. Ensin pari epäonnistunutta yritystä huonon suunnitelman takia, mutta sitten se lähti (kun otin ensin autonrenkaat pois tieltä). Nurin on, eli tästähän voisi jo lähteä kotiin... Päädyin kuitenkin nostoyritykseen ja aloin rengasavusteisesti kohotella veneen laitaa maasta.

Yksi rengas alle ja kohta toinen. Pikkuhiljaa sain venettä ylemmäksi ja ensimmäisestä kohtaa pukin varaan. Ähellystä, konttaamista ja veneen kiertämistä aina välillä.

Sitten ahkeraa pukkien hilaamista ja asettelua. Kun ei vaan kaatuisi uudelleen kyljelleen - voisi usko loppua. Mutta niimpä venho alkoikin asettua koko ajan tukevammin paikoilleen.

Do dih! Siinä se :) Ei täysin mallikkaasti, mutta sentään aika monesta pisteestä tuettuna. En uskaltanut enää parannella, ettei viritys romahda. Vain 40 minuuttia kesti operaatio. Ja IHAN ITE :D