Päädyin viikonloppuna saareen meditoimaan. En välittänyt koleudesta ja sateesta. Soutelin hätäisesti ukkos- ja sadekuuron alta mökkini suojiin. Tuli takkaan ja pysähdys.

Siitä se pikkuhiljaa selkeni. Aurinko näyttäytyi sateen lomassa. Kun vielä saunoin pitkän kaavan mukaan, niin olo tuntui kaikin puolin keveältä.

Jotain on tapahtumassa. On sopiva hetki ja tilaus muutokselle - julistaa yksi aikakausi päättyneeksi. Työn orjuuden aika =)

Työn, jonka olin tuskalla menettänyt ja vähintään yhtä suurella tuskalla löytänyt uudestaan. Tämän pidemmälle en voi enää jatkaa. Ja tässä ilta-auringon hehkussa pysähdyn - näen kaikki rauhoittavat värit.

Olen pohtinut kovasti, koettanut varautua uuteen. Puhtaat sivut odottavat merkintöjä. Piirtelen jälkiä, koetan tarkkailla suuntaa ja hahmotella, mikä on tarpeellisinta ja tärkeintä seuraavaksi.

Joku aavistus on olemassa. Lupauksen kaltaisesti se häämöttää näköpiirissä, useiden vaihtoehtojen seassa. Mutta kyllä se vielä sieltä erottuu.

Astun varovaisesti uutta kohti, sillä odottelen vielä lisää valoa. Mutta yksi päätös on ainakin selvä: kesäni on alkanut :D