Yltiösosiaalisen ja -sivistyksellisen viikonlopun vastapainoksi painuin kotosuomalaiseen metsikköön rakkaimpien ystävieni kera.

Tutun pienen lammen rannalle nuotiota sytyttelemään ja päiväkahvin keittoon :D Tuore hillomunkki ja pannukahvi maistui erinomaiselta yhdistelmältä.

Ilmeisesti metsästäjien tekemän nuotiopaikan ympäristö oli jätetty (taas) sotkuiseen kuntoon, joten ryhdyin siivoushommiin. Lakaisin roskat, risut ja pilkkeet kasaan ja poltin ne nuotiossa. Sitten sain tyytyväisenä ihailla aikaansaannoksiani.

Tyttökoiruus haikaili rantaan, joten päästin sen hetkeksi irti. Hetkessä se oli pudonnut jyrkältä kallioluiskalta veteen. Mutta sitten taas yhä uusiin ja uusiin kurotteluihin. Ihan on emäntäänsä tullut ;)

Tutkiskelin joitakin luonnon muotoilemia taideteoksia. Suosikikseni nousi tämä kalliomännyn juurakko, jonka kurveja tikka oli somistanut kävyillään.

Kotimatkan varrella joukko yllätysvieraita imestyi katsomaan meitä. Moi, teitä emme ole ennen nähneetkään näillä main. Olipa hauska tavata - hmmm... sukulaissieluja ;)

Oli hymyilyttävän kaunis syyspäivä. Mietin, että onneksi ei tarvitse matkustaa kymmentä kilometriä kauemmaksi, kun jo saa nähdä ja kokea vaikka mitä.