Valokuvatorstain 112. haasteessa pyydettiin kuvaamaan jokin seuraavan tekstin herättämä mielikuva tai kommentti.

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Varmaankin sanat ovat jäävuoren huippua, mutta onneksi on edes niitä toisille maamerkkeinä - jokaiselle kuulijalle kylläkin hieman eri kulmasta katsottavana ja tulkittavana. Tavallaan sanoja minunkin kuvani koukerot. Mitähän kaikkea tuollaiset ilmaisut kertovat...