Nykyään näämmä kirjoittelen blogiin, kun olen just tullut jostakin tai just lähdössä jonnekin. Nykyiset hommelit ovat sen luontoisia, että tavallisena arkena en ehdi tai jaksa kirjoitella. Vapaata on vähemmän ja harvemmin kuin ennen. Siispä säntään aina luontoon heti, kun on mahdollista. Luonnon helmassa irtaudun ja rentoudun parhaiten. Olen ihanalla tavalla vapaalla.

Joten terveisiä syysvaellukselta, joka sattui suuntautumaan samaiselle joelle, josta edellisessä postauksessanikin kerroin.

Oli jälleen täydenkuun aika ja etelätuuli teki sään uskomattoman lämpimäksi. Elokuussa koettiin koleaa pohjoistuulta. Vaellusta ajatellen oli ajoittain aivan liian lämmintä. Mutta tuntuipa mukavalta istua myöhäisellä iltanuotiolla paljain varpain - palelematta.

Mustikat olivat mehukkaampia kuin viimeksi ja puolukat paikoitellen täysin kypsiä. Retkimuistoihin saatiin siis myös raikkaat maut mukaan.

Lemmenjoen erämaaosa lahjoitti minulle upean, mutta painavan lahjan. Olihan siinä raahaamista parina päivänä, mutta mieluusti kuljin taas sarvirinkkaisena :) Täyttyi nääs eräs toiveeni mökin seinäkoristeesta.

 

Paljon saatiin nähdä ja kokea. Maisemat eivät pettäneet. Tokakertalainen vaellustoverikin vaikutti hyvin tyytyväiseltä.

Syksyn väriloistoa oli tänä vuonna ihan riittävästi. Vuosi sitten olivat koivut pudottaneet lehtensä ja maa muuttunut ruskean sävyiseksi, mutta tällä kertaa oltiinkin alkukuun puolella liikkeellä.

Ehdittiin sopivasti sadepäivien alta pois. Toivottavasti hyviä kelejä jäi pohjoiseen Lappiin myös vastaantulleille vaeltajille. Etelämpänähän on nyt rotkottanut vettä ihan kiitettävästi viime päivinä.