Viikko on vierähtänyt pölyjen keskellä, joten tänään oli aika tehdä raikastava ulkoiluretki. Lisäksi minulla on joka vuosi tapana tunnelmoida talvipäivänseisauksen tiimoilta, joten tänään oli oiva hetki lähteä ulos katsomaan vuoden lyhyintä päivää.

Seuraavalla kuvalla todistan, että ihmisen ei tarvitse lähteä Lappiin asti, sillä täällä etelässäkin löytyy hulppeita talvimaisemia. Tässä tapauksessa alle 10 km:n päästä kotoani.

Pilviverho oheni ja aurinko tuli pikkuhiljaa näkyviin juhlistamaan retkeämme

Tarkoituksena oli myös viettää pikkujoulujuhla tulistellen yhdessä ystäväni kanssa. Niinpä me tallusteltiin tovi umpihangessa kohti juhlapaikkaa, talven värejä ja lumisia puita ihastellen. Niin kaunis on maaaa...

Jouuluuupuuu oon raakennettuuuu...

Nuotiolla lämmitettyä joulutorttua, olkaa hyvä

Lumimetsän siimeksessä kajasti sinertävä valo, joka teki metsän houkuttelevan salaperäiseksi:

Muutaman minuutin päästä aurinko maalasi maisemaan erilaista syvyyttä:

Vietimme siis mukavia hetkiä hiljaisessa metsässä. Ennen kotiinlähtöä koiruudet saivat ottaa pienet spurtit jäällä. Nuotiotoimitusten ajan ne olivat joutuneet odottamaan puun juurella ja -10 asteen pakkanen oli alkanut hytisyttämään sisäkoiria. Me ihmiset ihailtiin järven jään päällä leijuvaa usvaa, joka sopi täydellisesti päivän teemaan.

Tuonne aurinko painui, kaaren ollessa kaikkein matalimmillaan

Virallinen talvipäivänseisaus on huomenna. Sen jälkeen on kiva alkaa taas seurata niitä kukonaskeleita - kohti kevään valoisuutta :)