Aamulla mittari näytti ihan reipasta pakkasta (-9) eli maa selvästi valmistautuu lumipeitteen vastaanottamiseen. Johan nämä säät ovat vaihdelleetkin - ihan kuten oma mielenikin. Kuivaa, räntäsadetta, aurinkoa, pakkasta, lauhaa, vesisadetta, lumisadetta, lämmintä, kuivaa, tihkua, tuulista, poutaa... Olen seuraillut lähes joka päivä joutsenten ylilentoa etelään. Samaan suuntaan aikomus itselläkin lähipäivinä.

Tästä aamuisesta näkymästä tykkäsin. Olisko ikäänkuin sielunmaisemaa... =)

Aamuauringossa hohteleva uusi jääpeite oli kaunis katsella. Olisin katsellut pitempäänkin, mutta koiruudet eivät tykänneet, kun jää alkoi paukahdella rikki.

Säistä riippumatta etenkin näin viikonloppuisin paukahtelee rikki seuraavan kuvan tyylisiä keräilykohteita. Nämä surettaa aina :(

Vähän sirpaleina ja kohmeessa olen ollut itsekin, mutta olen kyllä kokenut sen hyvänä asiana. Olen ollut siinä pisteessä, että jälleen kerran on tutkittava tarkemmin kuka olen ja mitä itse asiassa tahdon.

Nyt alkaisi jo riittää tonttuilu ja mörköily.

Olen kyllä saanutkin aika lailla lisävaloa, mutta vielä ei ole selvää, mikä on seuraava askel ja paras suunta. Aitoa ja oikeata sen olla pittää :)

Illalla sateli taas maan valkoiseksi. Nyt kuulen vesitippojen äänen ikkunalaudalla. Kyllä tästä vielä valakonen talavi tullee!