Täällä pohkeita parannellessani ja pakkaskelejä odotellessani päätin antaa koiruuksille puheenvuoron ja näin ne haastelivat:

Kerrankin meidän vuoro puhua!! Saa välillä mamma kirjoittaa Asiaa, kun aina niin pitkään kökkii nurkissa naputtelemassa. Me ollaan niin monet unet nukuttu siinä koipiensa juuressa, jotta laskea ei sitä voi.

Poikakoiruus: Tietty mekin levätään retkien jälkeen, vaikkei meidän pohkeet (onko meillä edes sellaisia?) olekaan kipeät. Sillä vaikka kuinka olisi porokoirien geeneissä lumessa juokseminen, niin kyllä sitä välillä väsyttää sellaisen jälkeen. Siksi pikkuisen lainasin Tyttökoiruuden rimpsessapetiä.

1239705314_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuvasta ei näy, miten hienoiksi räpylöiksi me saadan tassut, kun me tarvittaessa levitetään niitä. Silleen me pysytään paremmin hangen päällä, vaan ei sekään nyt Luostolla auttanut. Sohjohankeen upottiin helpommin kuin mamma, joka välillä pistää omaan kahteen vaivaiseen tassuunsa semmoiset pitkät levyt. On ne vähän naurettavat, vaan pysyyhän se yleensä vähän paremmin meidän mukana niitten kaa. Täytyy meidän tietty vetää sitä välillä, muutenhan se olisi ihan avuton.

Niin, mummilaan... Täällä on rajua meininkiä. Kaksi kertaa päivässä pistetään nurkkaan seisomaan ;)

1239707161_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutta on tänne pohjoiseen cityyn kyllä aina kiva tulla. Ette tiedä, miten paljon hyviä tuoksuja täällä riittää. Ihan toista kun meillä etelässä, siellä laitakaupungin periferiassa. Automatkat on tosin vähän tylsiä, mutta ollaan sovittu, että nukutaan koko ajan, niin matkat menee paljon nopeammin.

Ihan parasta on, kun mummi antaa meille kaikenlaisia herkkuja. Me vahditaan sitä ja seurataan sitä sitten keittiöön. Nytkin tulee ihan vesi kielelle, kun tätä miettii. Mamma on kyllä aina hyvin harmistunut siitä. Aatelkaa nyt, mikä niuhottaja se on. Ja ihan turhaan se kyllä yrittää mummille selittää mitään, sillä mummilla ja meillä on omat salaiset hetkemme.

Tänäänkin mummi osti kolme jättimäisen isoa metsästäjänpihviä. Eihän ne ihmisraukat jaksaneet syödä kuin vaivaisen osan niistä. Mamma taas kuului paapattavan mummille jotain, mutta mummi vasta on reilu; kertoi ostaneensa meillekin pihvit. Ja kerrankin kunnon kokoluokkaa.

Tyttökoiruus: Minullapa on täällä ihan oma iso valtaistuimeni. Tällainen pitäisi ehdottomasti olla joka koiralla. Tässä viimeistään tassut lämpiää ihanasti. Mummilassa rulettaa :)

1239712199_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Semmoista näin päällisin puolin. Huomenna me vissiin lähetään jonnekin tunturiin. Ainakin mamma siihen malliin pyöriskelee. Tuossa se juuri hehkutti, kun oli äskeisellä saalistusmatkallaan löytänyt untuvaisen toppaliivin - kuulemma yhellä eurolla kirppikseltä. No ei siinä mitään, siitä me saadaan lämmin peti kylmien öitten varalle.

Näin tällä kertaa. Kirjoitellaan me toistekin, jos tuo diktaattori vain sen sallii.

terkuin, Tyttökoiruus & Poikakoiruus