Huhheijaa ja puuuuuuhh. Hirveä helmikuu pisti heikoksi, mutta ehkä selvisin tästäkin koettelemuksesta. Töitä ja opiskelua oli liiankin kanssa. Viime viikolla kävelin jo päin seiniä ja tänään olo on ollut täysin raunioitunut.

Heikottaa, mutta iloitsen siitä, että jo puoli vuotta työelämää takana, eivätkä "ne" uupumusoireet ole palanneet :D Tämänkertainen väsymykseni ei ole "sellaista" uupumista, sillä tiedän palautuvani tästä jonkinmoisella levolla.

Väliaikainen viiden kuukauden työrupeamani siis päättyi, ja maanantaista alkaa uusi aika. Tiedossa kyllä vanhaa tuttua työtä, mutta sen rinnalla uutta haastetta (masokistille). Mutta jatkossa haluan panostaa myös työelämän ulkopuoliseen elämään!

Perustusten rakentaminen jatkuu edelleen. Vuorotteluvapaan aikana sain huomata olevani elinkelpoinen. Puoli vuotta työelämää on osoittanut, että minusta on kehittymässä yhteiskuntakelpoinen. Nyt toivon hartaasti löytäväni myös sosiaalista elämää, sillä tästä erakkoudesta olen saanut jo ihan tarpeekseni. Mutta osaankohan, kelpaankohan...

Maaliskuu on syntymäkuukauteni. Toivon lahjaksi uutta heräämistä edes yhdessä kevään kanssa.