Wapaalaisella on ollut menoa ja meininkiä yllin kyllin viime päivinä. Itse asiassa koko kuukausi on ollut sangen hektinen, puusavotasta ja puukonteosta alkaen. Blogielämä on kutistunut toisten kuulumisten pikaiseen ahmiseen projektieni lomassa. Tässä nyt katsausta omiin kuulumisiin.

Parasta on ollut syvälliset keskustelut Suurista Asioista kolmenkin Tärkeän ihmisen kanssa. Terveellistä inspiroitumista mielenkiintoisista ajatuksista ja erilaisista näkökulmista. Kivaa yhdessä tekemistä. Vaikeitakin asioita. Sosiaalinen minäni on selvästikin alkanut löytyä...

Venemessuilla piipahdin, mutta sen suurin anti oli seurustelu ystävän kanssa. Saaliiksi sain muutaman kartan lisäksi kenkäkieltokyltin, joka sopisi hyvin eteismatoksi lapsiperheisiin. Pieni melontakuvanäyttely pysäytti katselemaan ja miettimään valokuvaamista kanootista käsin. Ja olihan siellä myös iki-ihania tervantuoksuisia puuveneitä.

Sitten olen askarrellut yhtä sun toista ja hankkinut erinäisiä työkaluja. Olen rakentanut uutta pikkuahkiota (kuva alla) ja varustellut vanhaa isoa ensi viikon hiihtoreissua varten. Suorittanut suksien voitelua ja retkivarusteiden siirtelyä paikasta toiseen. Tyttökoiruuden rimpsessaretkipedin suunnittelua ja epätoivoista toteutusyritystä. Se kaikki karvansa tiputtanut raukka kun tarvitsee nyt erityislämpimän retkipesän. Itselleni olen neulonut totaalisen hurmaavan minihameen, josta osviittaa seuraavassa kuvassa.

Ok, kerron jo tässä vaiheessa, että kyseessä on lähinnä lantionlämmitin kylmien kelien makuupussiyöpymisiin. Muotitietoinen serkkuni ei ole kai vieläkään toipunut järkytyksestä, kun esittelin sitä hameen tekeleenä. Vanhin poika muljautteli ensin oudosti silmiään, mutta pian arveli sen sopivan mainiosti yökerhoon. Miehen mielestä se näytti norsun pipolta. Mutta luulen, että siitä ollaan vielä kateellisia minulle, jahka huomenna päättelen langat ja pistän kuminauhaa vyötärölle ;-)

Talvi on ollut parhaimmillaan. joten olen koettanut panostaa myös ulkoiluun ja kuntoiluun. Aurinkokin on näyttäytynyt aika usein ja pakkaslumi kimallellut kauniisti. Ilmassa leijaillut monena päivänä ihastuttavaa lumihelmipölyä. Ohessa kuvaterveisiä alkuviikon peräti viiden tunnin pituiselta hiihtoretkeltä:

Ihanaa oli pari viikkoa sitten huomata, että wapaa on alkanut tuntua lomalta eikä enää saikulta. On ollut samanlaisia fiiliksiä kuin ennen vanhaan hyvään aikaan lomille jäädessä. Kun aamuisin iloitsi rauhallisista aamukahveista ja hitaasta sanomalehden lukemisesta. Sitten mietti, mitä hyödyllistä tai mitä kivaa tekisi, eli tuohon tyyliin - ilman kuolettavaa väsymystä ja ahdistusta siitä, että aika valuu sormien läpi.

Maanantaina lähden ajelemaan Itä-Suomen suuntaan retkeilemään, joten helmikuun viimeinen viikko on toivon mukaan lumen tuoksuinen. Jos kaikki menee hyvin, niin tämä helmikuu on ollut aikaansaannoksien suhteen melkoinen helmi :)