Kaunis luminen aamupäivä. Tehtiin koirien kanssa aamulenkki rannalle, kahlattiin lumessa ja koirat sai loikkia vähän vapaana. Tein pihalla lumitöitä ja putsasin auton. Hain postin ja pistin kahvit tulemaan.

Tutkailin postia tarkemmin ja joukossa oli kirje työpaikalta. Ihan vatsasta kouraisi... Ei, en halua avata, en uskalla avata... Mielessä alkoi jyllätä kaikenlaista. Miten ihmeessä voinkin olla niin yliherkkä Niille Asioille :( Pääsenkö Niistä koskaan eroon...

Syyskuussa ihan odottelin postia, sillä oli kaavailtu YT-neuvottelua ja valmistauduin henkisesti ottamaan vastaan kutsun sinne. Oli jotenkin helpotus, kun sitä ei tullutkaan. Saatoin keskittyä pelkästään lepäämiseen ja muuhun maailmaan. Mutta olisiko tämä nyt sitten Se kutsu...

Uh, mielenrauha alkoi murentua jo näin pienestä... Ainakin joksikin aikaa. Ehkä kykenen avaamaan sen kuoren kohta...