Riskikanalyysi oli ihan onnistunut

Pari vetaisua laina-airoilla ja oltiin jään seassa. Kuului äänekästä kolinaa, rahinaa ja sihinää veneen laidoilla ja vauhti hiipui. Olisi kovasti tehnyt mieli tempaista jäiden läpi lyhintä reittiä, mutta pelkäsin poikakoiruuden menevän paniikkiin jääfobiansa vallassa. Siksi päätin kiertää kauempaa avoveden kautta.

Poikakoiruusparka oli sännännännyt heti alkuunsa jalkojeni väliin istumaan. Siinä se tutisi ja huohotti kauhistuneena - ja teki etenemisen melko vaikeaksi. Oli pakko soutaa aivan lyhyin vedoin, kun koiruuden pää oli airojen tiellä. Jää oli myös paikoin niin kovaa, ettei airo mennyt läpi veteen asti.

 

Avovedessä sitten hissuteltiin saarta kohti. Alkoi tuntua ihan kivalta. Etenkin, kun näin kuikkien uivan samoilla vesillä ja huutelevan kuin tervetulotoivotukseksi.

Sitten huomasin, että jäät olivatkin liikkuneet huomattavasti. Katsomani reitti olikin mennyt umpeen. Nyt joko koiraystävällisesti takaisin ja kierto toista kautta tai sitten sata metriä jäitten läpi kohti laituria. Kerrankos sitä jäissä soudellaan - antaa koiran kauhistella.

Niin me rymisteltiin kohti omaa satamaa. Villi ja hymyilyttävä tunne valtasi. Läydettiin taas seikkailu! Ihan harmitti, kun piti löytää airot. Miten paljon hienompaa olisi ollut meloa pölykapselin avulla tai komealla pingviinimelalla :)