torstai, 30. lokakuu 2008
Luontopaloja lokakuun lopulta
Saavun rannalle ja huomaan hauskan "härdellin" rantalepässä. Kamera esiin ja koirat kuriin (= kuvaaja asettuu taluttimien päälle seisomaan).
Vau, vesipisaroita joka puolella - varsissa, oksilla, lehdissä, heinikossa! Kimallusta siellä täällä, kun sopivasta kulmasta kurkkaa.
Kannattaa kantaa kameraa; huomaa paljon enemmän. Näen, miten rantapenkan heinät ovat kauniisti kaartuneina - katselevatkohan omia vai puiden kuvajaisia vedenpinnasta.
Voi, jos olisi parempi kamerani ja jalustakin mukana, saisin talletettua rantakoivujen oksakimallukset sinivihreäksi peilautunutta vettä vasten. Pikkukamerallani ei kannata edes yrittää.
Sen sijaan terhakas männynoksa on suosiollinen kohde. Miltähän se näyttää vettä vasten...
Mennään metsään lenkkipolulle, jonka reunassa tönöttää joukko tyyppejä. Niiden vieressä teen nopean, mutta melko syvän kumarruksen.
Sitten polulle, pienen pellon poikki. Vielä pari yksittäistä lupiinia jaksaa kukkia ihan täysillä. Hyvä ne!
Koirat tietävät, osaavat jo pysähtyä, kun ryhdyn kuvaamaan, mutta välillä ne kampeavat jonnekkin. Liian usein kuvaaja horjahtaa ja turhautuu, kun hihnojen päissä nykäistään. Lupaan itselleni järjestää vielä Oikeita kuvausreissuja - kameran ja jalustan kanssa kolmestaan!
Kommentit