Viikonloppuna vapautettiin vene talviteloilta ja soudettiin saareen. Siellä mökki tökötti jo kovin tuttuna. Tämähän on vasta toinen kesä mökkieloa, joten viime kesä sisälsi paljon ihmettelyä ja tutustumista. Mutta nyt syttyi tulet näpsäkästi ja kaasujääkaappikin käynnistyi heti ensimmäisellä painalluksella.
Mielialani oli melko vaimea. Oma vointi vakaa ja hyvä, mutta nyt painona sydämellä huoli toisista. Onneksi kesään heräävä luonto lohdutti kauneudellaan. Kuikan huuto etenkin tuo aina jotain miellyttävää varmuutta :)
Eräitä onnellisia ei huolet pääse paljoa painamaan. Tosin ihmetystä herätti, kun metsään ei päästetty lintujen kevätpuuhia häiritsemään ja uimisenkin suhteen nipotettiin, kun kevätkostea mökki ja märät koirat oli ei-toivottu yhdistelmä.
Miten niin muka märkää ja koleaa...
Elämän keväthän nyt on!
Kommentit