Terveisiä mökiltä, jonne pääsin aika pian palaamaan, mutta tällä kertaa kunnollisen puusavotan merkeissä.

Paikalle saapui ystävä-monitoimimies kaikkien tykötarpeidensa kera parit puuhuolet poistamaan. Nurin & palasiksi menivät yksi lahokoivu ja toinen oikein iso kenokoivu tärkeää rakennusta uhkaamasta. Hattua nostan metsurille täydellisen tarkasta kaadosta (aivan puuceen nurkalta). 

Olipa mukava myös rupatella pitkästä aikaa syntyjä syviä. Iloinen ja kiitollinen olo tuli hienosta ihmisestä, ihmeellisestä elämästä, omasta mökistä ja tärkeistä polttopuukasoista :)

Tämä aamu valkeni kirjaimellisesti erittäin valkeana. Kuin olisi uusi talvi tullut. Tai kuin joulu, kuten ystäväni tuumasi.

Tuntui melkein sydäntä särkevän haikealta jättää mökki. Siellä oli jo niin mukavan kuivaa ja lämmintä. Etenkin mietitytti, ehdinkö sinne enää lainkaan näiden jäiden aikana vai onko seuraava kerta vasta sitten, kun vedet ovat vapautuneet saaren ympäriltä.

Onneksi mökki ei sieltä varmastikaan karkaa. Itse alan nyt valmistautua pohjoisen matkalle työn merkeissä ja suunnitelmissani on ollut myös karata kääntyilemään jossain tunturissa loppuviikosta...