1963769.jpg

Tuntuu vaikealta näin jälkeenpäin kuvailla, mitä kaikkea viisi yksinäistä mökkipäivääni sisälsivät. Niihin mahtui niin paljon erilaisia ajatuksia ja tunteita.

Tutkailin elämääni niin rehellisesti kuin osasin. Kävin läpi huoleni ja epäonnistumiseni, kohtasin kaikki peikkoni. Itkin epäonnistumisiani. Tiedostin liiankin voimakkaasti erillisyyteni ja yksinäisyyteni. Taisin suorittaa perusteellisen epäsosiaalisuuden lyhytkurssin.

Mietiskelin ja surin myös maailman pahuutta, ihmisten epätoivoisia tekoja. Niin paljon julmuutta ja murhetta. Miten katoaa vastuu itsestämme ja toisistamme niin, että mielettömyys saa niin paljon liikkumavaraa...

Seurasin iltojen pimenemistä, kuuntelin sateen ropinaa sekä  puista katolle putoilevien pisaroiden ja oksien rapinoita. Oli pimeää ja hiljaista, sillä alle kilometrin säteellä ei ollut kuin kaksi "savua" eli iltasella syttyi kahteen paikkaan valot. Jossain paljon etäänpänä erottui vielä pari pientä tuijua, joten ihan erakkona erämaassa en päässyt/joutunut olemaan.  

Alkuun pelkäsin kammoavani tuollaisia syksyisiä iltoja ja öitä, mutta ilta illalta ystävystyin tumman rapisevan metsän kanssa. Olihan minulla tietysti koira seurana, ja sen kanssa olikin mukavampi liikkua pimeydessä. Ennen nukkumaanmenoa käytiin vielä laiturilla kurkkailemassa veteen ja tähyilemässä taivaalle.

Työpainajaista näin yhtenä yönä, nyt toisen kerran vuorotteluvapaani aikana. Heräsin taas kovassa ahdistus- ja jännitystilassa. Onneksi ei sentään niin pahaa unta kuin ekalla kerralla, jolloin olin jostain syystä keskeyttänyt v-vapaan, palannut takaisin töihin ja kaduin sitä sitten epätoivoisesti. Vieläkin puistattaa. (Näitä ajatuksia kai siksi, kun olen odottanut kutsua työpaikan YT-neuvotteluun - neljänteen sellaiseen tänä vuonna. Ja pohtinut, olisiko se voitu jo pitää ilman minua. En kyllä yhtään ihmettelisi...)

Päivisin puuhailin vain ihan pieniä juttuja tavallisten mökkielämään kuuluvien terapeuttisten arkipuuhien lisäksi. Niitähän riittää, kun ei ole sähköä ja vedet on kannettava. Ja muut sadepäivien hommailut sopivat ihan yksi yhteen mielentilojeni kanssa. Eli paikkojen tutkimista ja siistimistä, ikkunoiden pesua, veneen putsaamista limaisen lehtikerroksen alta ja sen tyhjentämistä joka päivä sateitten lomassa.