Tänään oli kaunis kuura-aamu kunnon pakkasyön jäljiltä. Aamukävelyllä ihailin luonnon rauhoittavia värejä. En kaivannut aurinkoa enkä edes parempaa kameraani ;) Tuntui pitkästä aikaa levolliselta ja hyvältä.

Olen tehnyt joitakin uusia suunnitelmia lähitulevaisuuden varalle ja nyt ankaran pähkäilyn aiheuttama sisäinen levottomuuteni on alkanut väistyä. Luottamus on lisääntynyt ja monet erilaiset mahdollisuudet väikkyvät houkuttelevasti horisontissa.

Ihmekös marrasmaa tuntuukin niin hyvältä ja sopivalta juuri nyt. Pakkasen kovettama maa, hiljaisena odottamassa puhdasta valkoista lunta. Jo vain on hieno ajatus :)

Marraskuu on minulle mieleinen aika. Silloin tulee usein ensilumi, josta aina iloitsen kuin pieni lapsi. Syksy on keikahtamassa talveksi. Yhden kai elämän parhaimman ja mullistavimman hetken olen myös kokenut marraskuussa, kun esikoispoikani syntyi ja teki minusta äidin.

Komeisen maan sekä jäisen pinnan alla muhii ja virtaa paljon elämää. Sellaista olen itsessänikin saanut nyt huomata. Kaikenlaiset vaiheet ja vaikeatkin ajat ovat tärkeitä. Hyvä näin :)