Poikakoiruus nukkuu lahjakkaasti sangen kovilla alustoilla. Yksi sen lempipaikka kotona on ulko-oven kynnysmatto. Yhtään ainutta kertaa en ole tavannut sitä nukkumasta makuuhuoneen sängystä. On sillä tietty oma pehmopetikin, jolle se sitten jossain vaiheessa öisin kömpii. Mutta nyt pohjoiseen lähdön hässäköissä unohdin vallan koiruuksien petit.

Tyttökoiruudella on myönnetty erityislupa mummin nojatuoliin, joten sillä ei ole viikon aikana ollut ongelmia. Mutta poikakoiruus taisi tyystiin kyllästyä koviin alustoihin, kun yllätyksekseni löysin sen mummin sängystä. Tässäpä häpeämätön rikollinen - tosin sangen hellyyttävästi lelujensa kera:

Piti eilen lähteä kirpparikierrokselle petiaineksia etsimään, jos joku vauvanpeitto tai tiivis kankaanpala löytyisi parilla eurolla. Ja vastaan laukkasikin uskomattoman hieno tilkkupeitto 5 €:lla. Ehkä annoinkin heppapeiton vain lainaan koiruuksille... :) Tässä tyttökoiruus onnellisena unilaukkaajana muitten hepoisten kanssa:

Tein muitakin kirpparilöytöjä, kuten "hienon" mökkihatun, jota en ainakaan vielä kehtaa esitellä. Mutta sen sijaan kerron, mitä äsken löysin arkeologisissa tutkimuksissa lapsuudenkodissani. Löysin äidille tehdyn onnittelukortin, johon isän, siskon ja veljen kanssa oltiin kukin piirretty kukkanen. Katsokaa, millaisen taideteoksen olen pienenä tyttönä loihtinut:

Koska olin kirjoittanut nimeni hieman vinksahtanein tikkukirjaimin, päättelin taideteoksen olevan peräisin vuodelta miekka ja kilpi - ennen koulusivistyksen turmelevaa vaikutusta ;) Luulen, että lahjakkuuteni on karissut matkan varrella, kun en enää usko pystyväni noin tyylikkäseen kukkakuvaan.