Valokuvatorstain tämän viikon aiheena on autio.

Tässäpä kuvani ja sen jälkeen vielä omaa tarinaani.

1240576503_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Autiudessa piilee mahdollisuus uuteen alkuun

Kuvassa on yksi viime viikkoni huippukohdista - ihan kirjaimellisestikin. Tunturin laet ovat autioita, mutta niiden katseleminen voi täyttää. Sain kokea olevani juuri oikeassa paikassa, juuri oikealla hetkellä. Kohta sen jälkeen, kun olin saapunut autiotuvalle ja maistellut eväitäni, täyttivät lumisadepilvet siihen asti poutapilvisen, mutta aurinkoisen taivaan.

Mikä valonäytelmä seurasikaan, kun aurinko säteili pilvien raoista. Ihailin silmät liikutuksesta kosteina, miten läheiset rinteet ja tunturien huiput hohtivat milloin kultaisina tai hopeisina, milloin taas valkoisina tai vaaleankeltaisina, vaaleansinisinä tai -punaisina. Ajoittain pienet pakkaslumihiutaleet lentelivät vaakasuorassa tuulen voimasta.

1240581109_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Löysin sen, mistä olin tunturikaipuissani haaveillut. Mutta ennen kaikkea olin päässyt hetkeen, jollaisesta olin wapaata järjestäessäni arasti unelmoinut. Siis silloin viime kesänä, kun olin sekaisin väsymyksestä, ahdistuksesta sekä kivuista ja pelkäsin, saanko koskaan enää takaisin terveyttäni ja voimaani.

Itse asiassa olin valmistautunut ja kiivennyt tuohon hetkeen noin 9 kuukauden ajan. Jospa synnyinkin uudestaan... :D