Olen mökillä. Täällä on uskomattoman hiljaista ja pimeääkin. Ei tuule, laineet lakkasivat liplattamasta laituria vasten. Takkatulen kohiseva lepatus kuulostaa melkein häiritsevän kovalta. Tulen lisäksi valona on muutama kynttilä. Noin kilometrin päässä tuikkii ainoat mökkiasutuksen valot. Vastapäisen rannan lähin asukas on ensimmäisen kerran poissa. Yleensä sieltä on tullut varmin asutuksen merkki. Ei tähtiäkään taivaalla. Ai niin, bongasin sentään yhden kiiltomadon. Siitä onkin vuosia, kun sellaisia viimeksi näin. Terveisiä siis täältä järvierämaan rauhasta :) Mutta heh, voi ihme! Kuinkas sattui juuri tähän hetkeen; kuikka huuteli kaksi kertaa pimeydestä. Halusi sekin tervehtiä teitä :D