Täällä napapiirin tuntumassa olen seuraillut kauhunsekaisella ihmetyksellä lumien nopeaa sulamista. Selvästi vähemmän sitä on ollutkin kuin etelässä. Muutama päivä sitten oli sentäs vielä sohjoa, mutta nyt ei enää sitäkään.

Siis räystäät tippuivat ja katuojat vierivät...

Ja puhdas valkoinen alkaa olla jo muisto vaan...

Vaiheissaan ollaan monin tavoin. Hiukka hankaluuksia työkuvion kanssa... Myös tyttökoiruus on tiputellut ahkerasti ja ihan lähipäivinä koiruuksien yhteyselo käy tyystin mahdottomaksi... Kovasti olen yrittänyt järjestää operaatio koirien erottamista mahdollisimman pian.

Olisi aika sekava olo, ellei olisi kuin ihmeen kaupalla niin hyvä ja luottavainen olo. Mikään ei oikein mene suunnitelmieni mukaan, mutta silti kaikki tuntuu järjestyvän parhain päin. Passaa kyllä minulle :) Niin, ja muutenkin elämä on kaikkinensa sangen mielenkiintoista!