Välillä huikeita voiman ja riemun tunteita sekä mieltä pullistavaa rohkeutta. Sitten välillä takkuaa kovin, enkä oikein ymmärrä miksi. Miten usko voikin niin äkisti romahtaa. Tasaisempaa elämää kaipaisin.

Kyllä ymmärränkin. Olen kuopannut pari pitkäikäistä monivuotista kaavailua ja haavetta, kun ne eivät millään saaneet tuulta alleen, vaan tiputtivat aina kovalle jäälle. Turhien yritysten jälkeen uskoin viimein, että suuntaa pitää vaihtaa. Opintovapaa loppui eilen, joten olin tänään töissä kolmen kuukauden tauon jälkeen. Taas uuden poislähdön valmistelu ahdisti, tuntui menettämiseltä, vaikka itse olenkin saanut olla pääosassa valitsemassa toista tietä. Vaikka järkikin sanoo, etten edes menetä mitään, vaan saan mahdollisuuden käyttää aikani tärkeämpiin ja ajankohtaisempiin asioihin.

Kuka oikein olen? Näkyykö läpi? Kestääkö kulkea? Ei ihme, että olen viime päivinä valinnut tietyn kahvimukin. En ole koskaan ollut mikään muumifani, mutta viime vuosina olen oppinut tykkäämään noista erivärisistä ja -aiheisista mukeista, joita onkin kertynyt aikamoinen valikoima. Usein valitsen mukin sen kummemmin ajattelematta ja jälkikäteen huomaan, miten intuitio on ohjannut kättäni.

Ylihuomenna alkaa uusi wapaani. Huomenna vielä sallin työkuvioiden tehdä piruetteja päässäni. Sitten aloitan oman joulukuun projektini puhtaalta pöydältä. Maaleja, pensseleitä, tasotetta ym. tarpeellista sälää on jo ostettu :D

Ties vaikka käyn alkajaisiksi mökillä ottamassa vauhtia. Edelliseltä käynniltä jäi mielenkiintoinen kaipuu. Siellä oli yöllä ihan säkkipimeää, mitään hahmoja ei erottanut, ei edes ikkunan ääriviivoja. Se tuntui yllättävän hyvältä ja turvalliselta - rauhalta. Jos sama pimeänpehmeä hiljaisuus odottaisi siellä vielä. Ehkä kannattaisi myös riitinomaisesti puhdistautua saunomalla :)