Nyt viimeistään huomaatte, että työuupumus ja wapaa ovat sekoittaneet pääni lopullisesti. Minusta on tulossa ehkä myöskin lapinhullu, sillä olen taas kuullut tunturien kutsun.

Synnyin ja kasvoin Rovaniemellä, ja nuorena minusta Lappi oli lähestulkoon paikka nimeltä Ankeutus. Nykyisin ramppaan pohjoisessa päntiöinään muistakin syistä, kuin rakasta äitiäni katsomassa. Voisin melkein harkita muuttavani Lappi-Lappiin (Rovaniemihän on enempi pohjoista keskisuomea ja tunturilappi toinen juttu ;) )

Pari kolme viikkoa sitten olin Inarissa ja löysin sieltä itselleni poronnahasta tehdyn koristeen, jota olen ruvennut kutsumaan "pielpapyöräksi" Pielpajärven erämaakirkolla vierailun kunniaksi. Kyliltä kirkolle oli muutaman kilometrin polku, jolta löysin vielä kaksi pielpaa =)

Eivätkö olekin ihan selviä pielpoja?

Eilen sovin esimieheni kanssa, että voin ottaa vuosilomani ensi viikolle. Kerrankin olisin mielelläni jatkanut työssä, kun olin niin innokkaaseen vauhtiin päässyt, enkä muutenkaan koe olevani loman tarpeessa, mutta minkäs pielpoille mahtaa ;) Joten illalla säntäsin kiihkeästi vaellusromppeita keräämään ja nyt ne alkavat olla kasassa.

Tiistaina olisi työyhteisössä merkittävä palaveri juuri niistä asioista, jotka ovat johtaneet minut työuupumukseen. En kuitenkaan halunnut luopua ruskaretkihaaveestani, sillä juuri ensi viikolle saisin vaellusseuraa kahdesta pielp... siis ihmisestä ja aika monestakin koirasta. Ja jos kyseinen palaveri on tasoltaan samaa luokkaa kuin kaikki muutkin seitsemän vuoden aikaiset palaverit, niin tulisin vain katkeraksi, kun siviilielämäni taas saisi kärsiä työpaikan organisatoristen sotkujen vuoksi.

Etsin netistä mahdollista pielpa-sanan merkitys, joku ilmaisi sen merkitsevän nuolta. Jo vain se passaa minun intiaani- ja pielpahenkeeni ;)

Pielpapyöräni toisella puolella lukee ilmeisesti kuviota tarkoittava merkitys tai sitä merkitsevä tarkoitus: "Jumalten suosio". Jospa sellainen toteutuisikin jälleen tunturimailla =) Ja tiedättekö, aioin osallistua tunturista käsin työpaikan neuvotteluun - jotenkin... Työkaverit sitä itse asiassa keksivät ehdottaa ja minä teen kaikkeni vaikuttaakseni asiaan :D Ihan jänskättää nähdä, miten se toteutuu...

Mutta jos en enää haluakaan tulla tuntureilta takaisin, niin ilmoittaa pomolleni, että pielpat johdattivat minut tärkeämpiin tehtäviin ;)

Ei vaiskaan, kyllä minä mielelläni tulen takaisin, mutta eihän lisävoimat ole ollenkaan pahitteeksi.

Antoisaa viikkoa kaikille!