Nyt pitäis taas jaksaa arjessa, kun on saanut nauttia neljänä hienona päivänä tunturilataamoissa. Kaikki ajoittui mitä parhaimmilla tavoilla. Jopa rakotkin jalkaterän sisäsyrjässä(!) ohjasivat oikeisiin valintoihin. Tunturikilometrejä kertyi huomaamattamani niin paljon, että vieläkin tuntuu joka puolella kropassa. Toissayönä oli ihan vaikea kääntää kylkeä sängyssä. Ikäänkuin terveyskipuja :)

 

Turhaan hinasin perässäni vaelluskotaa ja kasaa polttopuita, ajatuksissa savuntuoksuiset pakkasyöt... Mutta siitä seikkailuista ei ollut vaikea luopua, kun löytyi rauhallinen autiotupa, jossa saattoi yöpyä ylellisesti kaikessa rauhassa.

Koiruuksien kanssa ilta- ja aamukävelyt lumisilla rinteillä olivat ikimuistoisia. Samalla seuraten, miten aurinko laski tunturien taakse ja tähdet alkoivat syttyä taivaalle. Herääminen niin, että aurinkoinen tunturin laki näkyi suoraan makuulaverille. Siis vähintään kaksin verroin huippua :)

Ei yhtään tietoa, milloin seuraavat vapaapäivät koittavat, mutta kota ja polttopuut ovat valmiina odottamassa... - sitä epämukavuusseikkailua ;)