Haräsin kauniiseen auringonpaisteeseen ja ensimmäinen ajatus oli: voi, miksen ole mökillä.  Pidin välittömästi puhuttelun itselleni mokomasta nurjasta ajattelusta. Miksi olla tyytymätön, kun on kokonainen hieno vapaapäivä edessä ja kaikki mahdollisuudet käden ulottuvilla.

Niimpä sitten nautinkin kaksin verroin aamulenkistä koiruuksien kanssa. Kuljettiin ensin voikukkajärven yli:

minkä jälkeen painuttiin viileille varjoisille metsäpoluille:

Joka puolella lehtien päällä kimalteli kauniita kastepisaroita:

Tuijottelin pitkään lempipuuni vaahteran keväistä lehvistöä. Parantavan kaunista!

Kuljimme pitkin kosteaa ja kivikkoista rantapolkua. Saavuttiin tutulle rannalle, jossa aikanaan istuin monet kesäaamut seuraamassa luonnon heräämistä uuteen päivään. Muistelin, miten tuuli usein muutti tyynen hiljaisen aamun yhtäkkiä ihan toisenlaiseksi.

Olin juuri oikeaan aikaan liikkeellä, sillä samantien tuuli heräsi. Laittoi vedenpinnan liikkeeseen ja äänet puiden levistöihin. Sitten tuuli kuljetti kimaltevaa rypästä rantaani kohti. Ajattelin, että se heitteli minulle timantteja :D

Pilvet valtasivat aamupäivällä taivaan eikä aurinko kuivattanutkaan maata, vaan sää jatkuu kostean koleana. Monet asiat voisivat olla paremmin ja käsittelyssä on useita ikäviä asioita, mutta niistä huolimatta - tai jopa niiden ansiosta - näen juuri tällä hetkellä elämässä paljon aarteita löydettäväksii ja tutkittavaksi.

Eiku etsimään... =)