Saunoin eilen mökillä erittäin pitkän kaavan mukaan, ja oli kyllä harvinaisen rentouttavaa. En olisi millään malttanut lopettaa, mutta oli ajateltava aamuista töihin lähtöä.

Vesi oli lämmintä, mutta silti sopivan raikastavaa. Tuuli tyyntyi ja taivas heijastui kauniisti veteen. Kalat loiskivat vallan mahdottomasti ja minusta oli hienoa mennä polskimaan niiden sekaan.

Uiskentelihan siellä runsaasti kaloja, mutta näkyi jotain muutakin... Pinnalla kellui sadoittain parittelevia kärpäsen näköisiä siivekkäitä! Jaiks!! Ei ne orgiat, vaan se paljous ja kärpäsyys.

Mutta kyllä me mahduttiin samaan järveen, kukin oman intohimonsa kanssa. Aamu-uinti oli kieltämättä paljon miellyttävämpi, kun kärpäset olivat joutuneet kalojen syöminkien uhriksi tai lähteneet jonnekin pesimään.

Uinnin jälkeen soutelin autopaikalle kimaltelevaa auringonsiltaa pitkin. Mietin, miten luonto tuntuu tulevan minulle koko ajan tärkeämmäksi. En olisi millään halunnut erkaantua kaikista ihanista elementeistä.

Ajamaan lähtiessä mieli kuitenkin suuntautui tulevaan työpäivään, sillä ajelin reippaasti ohi tien reunassa seurustelevan metsopariskunnan. Piti oikein hieraista silmiä, sillä koskaan ennen en ole tavannut metsoja näin läheltä (enkä paljon kauempaakaan).

Siinä herra ja rouva Metso seisoskelivat kuin suojatien reunassa ikään, ja lähtivät tallustelemaan tien poikki. Olipa mukava kohtaaminen. Kuin olisin saanut kunnian tulla osaksi saariseutuni eläimistöä ;)