Alkoi jo toinen viikko töissä yli vuoden tauon jälkeen. Ei ollut ennakkoaavistuksia siitä, mitä tuleman pitää, mutta silti yllätyin lupaavasta alusta. Tämä on ollut omituisen helppoa. Olen ollut hyväntuulinen, jaksavainen ja nukkunut hyvin. Ällistyttävää.

Latasin pitkään muistikortilla seisoneita kesäkuvia koneelle. Sieltä löytyi kirkkaampien pilvi + laine -kuvien joukosta yksi oudolla tavalla värittynyt. Minusta se sopi erinomaisesti tähän.

Minä nyt maailmassa, johon en viime syksynä uskonut pystyväni enää palaamaan. Minä nukkuneena ja levänneenä katsomassa kaikkea aivan erilaisin silmin. Oliko se kaikki entinen paha ihan totta sittenkään. Onko tämä nyt totta vai väliaikaista vai mitä. Ainakin on totta, että vuosien uupumus muuttaa maiseman ihan kummaksi. Siitä on omakohtainen perusteellinen karvas kokemus.

Tänään onnekseni kaikki viime vuoden elämykset ja kokemukset muistissa, mielessä, repussa, sylissä, taskuissa ja sydämen päällä. Yhdessä kaikkien huolella pyöriteltyjen ajatuskuvioitten kanssa voimavarana. Kipeätkin asiat siinä seassa kuin vahvistavina terässäikeinä.

Katsoin viime vuoden elokuun kuvat: lehti rantavedessä 24.8. Olin sairaslomalla ja odotin wapaan alkua. Silloinkin kaikki tuntui epätodelliselta. Mutta nyt tuo lehti on kääntynyt ;)

Suoraan sotkuiselle kentälle tipahdin, mutta jalkani tuntuvat kantavan. Ei näy sitä upottavaa loputonta suota, jossa monta vuotta rämmin poispääsyä etsien. Wapaa on siis todellakin kääntänyt kaiken päälaelleen. Tuonut takaisin Elämän. Irroittanut. Kääntänyt minusta esiin jonkun uuden puolen.

Olen niin kiitollinen!